paluu töihin

Näin sitä vaan neljä viikkoa pikkukoirun kanssa kotiäitinä meni nopeasti ja karu arki koitti töihin paluun merkeissä. Olin jo sunnuntai-iltana suuresti ahdistunut että miten mamin pikkulikka pärjää kun joutuu jäämään säännöllisesti arkisin yksinään. Mun kotona olo aikana Siru kun on ollut yksin maksimissaan sen n. 4h, joskin yritin joka päivä lähteä aina jonnekin jotta oppii olemaan.

Päätettiin miehen kanssa että koska mulla menee työmatkaan suuntaansa vaan 10min, nii ajelen tässä nyt jonkun aikaa ruokkiksella sitten kotiin käyttämään pikkulikan pihalla, ettei tää sisäsiisteysopettelu ihan mee hukkaan.

Kaks päivää töitä takana ja sehän nyt ei sano vielä mitään, mutta toistaiseks kaikki hyvin! Maanantaina tosin meinas iskeä paniikki, kun koira on rajattu olohuoneeseen niin että makkarin ja keittiön ovet on laitettu kiinni. Siru tulee yleensä häntä heiluen vastaan, mutta sisään mennessä ei näkynyt missään! Huutelin ja viheltelin olohuoneessa, katoin sohvantakuset eikä missään, olin jo ihan varma että ollaan unohdettu ovi auki aamulla ja se on naapurin hoteissa.

Kunnes sitten tajusin käydä katsomassa makkarin oven taa. Korkkivauva se siellä istua toljotti oven takana, eikä voinu ääntäkään päästää! Varmaan superhauska piiloleikki sen mielestä. Ovi ei ilmeisesti ollut mennyt kunnolla kiinni ja pieni oli saanu sen tökittyä auki ja samantien myös jotenkin kiinni, mutta oli ainakin tallessa. :)

Jätän pennulle aina pari pahvilaatikkoa, maitotölkkiä tai vastaavia joiden sisään tungen nameja etsittäväksi kun lähden kotoa, (annoin maanantaina myös aktivointipallon mutta se on nyt pyöritelty jonnekin mistä en sitä enää löydä) ja kun ruokkiksella meen kotiin on kämppä täynnä paperisilppua, mutta mieluummin sitä kun että sohvat olis syöty :P

Lisäks neiti tulee aina haukotellen ja venytellen vastaan että ilmeisimmin (ainakin vielä) nukkuu suuren osan ajastaan. Parit pissat on tullut, mutta ei nekään lattialle, että so far so good :)

Sunnuntaina olis tarkoitus mennä jo pentutokoon! Tolla tuntuu olevan tota energiaa tosi paljon ja turhautuu nopeesti, ja silloin meinaa tulla meidän luo ja ruvetaan pureskelemaan sormia ja tukkaa ja mistä vaan kiinni saa. Innolla odotan mitä pikkulikan kanssa saadaan aikaan, tällä hetkellä siis osataan jo istua, mennä maate, ottaa katsekontakti, odottaa ruokakuppia, olla paikallaan käskystä (ei nyt vielä kovin pitkään, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa..), ja antaa tassua. Luokse tullaan kotioloissa hyvin, lenkilläkin suht hyvin, paitsi jos on jotain kivempaa meneillään.

Naksutin on meidän treeneissä ollu kova sana, toimii hyvin ja toi on oppinu tosi nopeesti temput sen avulla. Kun saadaan tää perustottelevaisuus kuntoon niin pitänee ostaa Kyra Sundancen kirja '101 koiratemppua' ja ruveta harkkaamaan.

Nyt siis kotia kohti katsomaan mitä se pikkuneiti on saanut aikaiseksi!