Johan on taas blogin pitäminen jäänyt. Oon yrittänyt moneen kertaan töissä kirjoitella (joo.ei tarvii sanoa) mutta joku selainongelma ei anna, eikä sitä sitten kotona ole enää muistanut. Seliseli.
Tässä kuitenkin viime aikojen kuulumisia!
Joulukuun alussa neiti riehupelle oli puoltoista viikkoa täysilevossa ja särkylääkekuurilla. Korkkitreffeillä koirapuistossa sen että neiti pääs pari kertaa juoksemaan, niin johan tultiin nilkuttaen takaisin. Puisto tosin oli kuin kynnöspelto, joten parin päivän nilkuttamisen jälkeen mentiin Colibriin näytettäväksi ja palattiin kotiin minä lompakko tyhjempänä ja koira käskyllä täyteen lepoon. Voin kertoo, ei ollu helppoa. Siru kun muutenkin on semmonen ipana jolla energiaa piisaa vaikka muiden edestä, ja ulkona hilluminen nenä maassa on ihan parasta, ja nyt jouduttiinkin käymään vain pikapikapissalla ja sit takasin lepäilemään. Tassu onneksi parani, mutta yhdet potentiaaliset mätsärit siinä jäi välistä, tärkeintä kuitenkin että lapsi on taas terve. :)
Joulun Siru vietti avokin kotona, käppänä Urtsin seurana ja minä olin omassa kotipaikassani. Illalla vähän jännitti lähteä hakemaan mies ja koira kotiin, odotin että kuusennauhat ja kynttilät olis vähintäänkin kaulan ympärillä, mutta ilmeisesti sitä oltiin kerrankin osattu käyttäytyä.
Uutena vuotena oltiin kaverin kotona korvessa ja raketit meinas olla aika jänniä. Tyhmä minä kun edes yritin olla pihalla koirun kanssa, Siru kiipes välittömästi syliin ja loppu raketit katseltiinkin eteisestä Siru mamin sylissä.
Ja uusi vuosi uudet kujeet! Siruliini täyttä puoli vuotta! Hassua miten nopeasti aika on mennyt, musta tuntuu että vasta hetki sitten me käytiin katsomassa palleroita ja että just se vasta tuli meille. Nyt neiti on ollu jo kuukauden verran sisäsiisti ja aivan mahtava likka :)
Aloitettiin nyt tammikuun alusta myös pentuagility Korkeavireellä. Pikkusiskolle kiitos liikuntaseteleistä joilla sen sain maksettua, ja jos nyt sitten vaikka jatkokurssiin käyttäisi omat. Agilityssä ollaan siis käyty aikaisemminkin, anoppi harrastaa käppänänsä kanssa agia Kanavan Koirakillassa, ja ollaan siellä pariin kertaan käyty kokeilemassa putkea ja paria hyppyä, mutta nyt keskiviikkona oli ensimmäinen kerta kun oli muitakin esteitä. Eri hienosti menikin, nenäkosketus puomin kontaktilla on pikkasen hämärä enkä oikein ehkä sitä ymmärrä, mutta kaipa se siitä selviää kun pääsee kunnolla kattomaan miten se toimii käytännössä. Ilmoittauduttiin myös arkitokoon, en edelleenkään oikein luota Siruun tai itteeni niin paljon että esimerkiks lenkeillä uskaltaisin sitä pitää metsässä vapaana. Namipersushan tuo on, mutta yleensäkin muut ihmiset on siitä NIIIIIIIN ihania että ne kiinnostaa enempi kun makkaranpala mamin kädessä. Ehkäpä arkitokossa saadaan vähän varmuutta molemmille.
Mutta tälläistä meillä, jos sitä nyt muistaisi päivitelläkin useammin!
Kuvia lisäilen jälkikäteen, jos ja kun muistan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommentit otetaan riemuhaukuin vastaan!