Eilen pääsin pitkästä aikaa juoksemaan itse Sirun kanssa agilitykentälle. Kolmen viikon juoksutauko, yhdet perutut harkat ja kerran anopin kanssa juostut harkat oli saanut Sirun vissiin muistamaan miten kivaa tää homma onkaan!
Mä nautin eilisistä treeneistä kyllä niiiiin täysin sydämin, että oli lähellä etten pakahtunu onnesta kun meijän pieni oli niin hyvä!
Enää ei ole tietoakaan hevosenkaqkan perässä kirmaamisesta tai "jeeee mä oon irti"-hepuleista juosten päättömänä ympäri maneesia. Komensin Sirun istumaan, se istu. Komensin sen paikalleen, ja lähdin kävelemään seuraavalle esteelle, ja se pysy siellä!
Muille tää ei ehkä kuulosta niin isolta jutulta, mutta kun aikaisemmilla harkoilla homma on mennyt niin ettei Siru oo malttanut pysyä paikallaan, vaan mä oon joutunut lähtemään juoksemaan sen viereltä koska se on lähteny ihan samantien ekalle esteelle kun mä oon liikahtanut, ei oo toiminu paikkakäskyt eikä mitkään, ja believe me, me ollaan yritetty!
Mentiin eilen ensimmäistä kertaa A-estettä, ja mua vähän jänskätti et miten se menee, kun se este näyttää niin isolta ja korkeelta ja jyrkältä jajaja. No, anoppi kiipes toiselle puolelle namin kanssa kurkkimaan, ja Siruhan kiipes samantien ylös ja hipsutti alas, siis ei mitään hätää. Pitää vaan vielä saada se himmailemaan niin ettei se tuu niin hirveetä vauhtia alas sieltä vaan malttais pysähtyä kontaktille. Pariin kertaan meinas naurattaa kun likka juos kovaa kyytiä ja kun takapää on piiiitkä niin sivuluisukshan se meinas mennä :D
Oli ihana kuulla myös muilta treenaajilta ja ohjaaja Riitalta kehuja kuinka Siru on aivan superlahjakas ja siitä näkee miten se on niin innoissaan tekemisestä, ja miten me ollaan kehitytty ihan hirveesti tänä aikana mitä ollaan Kanavan Koirakillassa oltu. Ihan lämmitti sydäntä, lässytinkin Sirulle koko loppuillan kuinka se on niin hieno tyttö. :)
Meijän harkkojen jatkuminen on ollu vähän epävarmaa, kun porukkaa on tippunut pikkuhiljaa pois. Yks koira jäi eläkkeelle, yhtä ei enää kiinnostanut koko homma, ja yks ohjaaja vaan jättäytyi pois sen kummemmin mitään ilmoittelematta. Eilen saatiin kuitenkin kaks uutta koirakkoa! Portugalin Podengo Roope ja seropi jonka islantilaista nimeä en saa päähäni millään. Siis ryhmä varmasti ainakin jatkuu.
Meillä tosin onkin pohdinassa että jatketaanko Kanavan Koirakillassa vai siirrytäänkö vähän lähemmäs. Nyt kun muutettiin Villähteelle, niin matkaa harkkoihin tulee n. 50km suuntaansa. Eihän ne nyt oo kun kerran viikossa, mutta...
Uus naapuri käy koiransa kanssa Villähteen agilityurheilijoiden harkoissa, ja siellä olis kuulema tilaa. Periaatteessa se olis järkevämpää: päästäis kimppakyydeillä harkkoihin, matkaa olis huomattavasti vähemmän jajaja. Mua tosin varoitettiin että tän harrastelijaryhmän ohjaaja on hitaasti lämpiävää tyyppiä, eikä ehkä kaikki mukavin. Vääksyssä taas on vähän halvemmat harkkamaksut, ja porukka on aivan loistava, ja niitten kaa tietää ettei voi nolata itteään eikä kukaan rupee pilkkaamaan jos mennään ihan päin perseitä, ja aina löytyy apua. Siis mitä mä teen???
Jes hyvä Siru! :) Kannattaahan sun käydä vaikka vaan turistina siellä Villalähteellä kattomassa esim. naapurin harkkoja? Näkis vähän mimmoiset sessiot siellä on ja näkis samalla vetäjän?
VastaaPoistaNojoo, niin mäkin suunnittelin, mutta olin eilen naapurin kaa jutuissa kun ne tuli harkoista kotiin. Se oli vieny jonkun turistina mukaansa kattomaan, ja siel oli ollu mukana toiminnanohjaaja joka oli sanonut että näin ei toimita, että ei voi mennä noin vaan turistiks kattomaan. Mut ei kai kukaan haluu ensin sitoutuu agilityyn ja maksaa harkkamaksuja jollei ees tiiä et onks just se paikka semmoi missä haluu käydä! :O
VastaaPoistaIhme touhua, kyl mun mieli vetäis vähän Vääksyn suuntaan mutta lompakko taas kiittäis jos siirryttäis Villähteelle. Noh, ehkä pitää ens maanantaina lähtee mukaan kattomaan ja jos tulee huutia niin tulee huutia. :)
Onpas tiukkapipoista, ei meiän hallilta ketään käännytettäis pois jos tulis kattomaan. Ehkä heillä sit on tarpeeksi porukkaa siellä, koska yleensä kyllä vähänkin lajista kiinnostuneet on tervetulleita katsomaan. Meillä on ainakin mahdollisuus koiran kanssa tulla pariks kerraks kokeilemaan ennen kun päättää että jääkö ryhmään ja maksaa harjottelumaksun. Mullakin agihallille 35km ja treenit loppuu kymmenen mais illalla, mut sen verran hyvä porukkaa etten halua vaihtaa, eikä meillä kyl lähempänä kunnon hallia ookkaan.
VastaaPoistaJoo tämäkin turisti oli loppujen lopuksi päättänyt että he rupeaa kanssa harrastamaan, ei olis varmasti ruvennut jos olisi joutunut ensin päättämään ottaako paikan ja sitten vasta pääsis kokeilemaan.
PoistaJa mullakin on ollut sellainen kuva että ne ryhmät olis täynnä, mutta esimerkiks eilisissä harkoissa ei ollut ollut kun naapuri koiransa kanssa, ja sen vuoks se meitä sinne vähän houkuttelikin.
Pitää pohtia ja pähkäillä, toi hyvä porukka on kyllä niin iso tekijä että kyllä sen vuoks muutaman kympin kuussa enempi olis valmis maksamaan, ei taida tuntua tässä konkurssissa enää oikeen missään.. :)
Äsh, pitää nyt vaan yrittää pähkäillä että mitä sitä tekis!