Meidän arkea

Huoh, meidän luova blogitauko venähti yli vuoden mittaiseksi ja mitä kauemmin olin julkaisematta, sitä vaikeampaa oli palata kirjoittamisen makuun. Luonnoksissa on vaikka mitä, rupean sumaa pikkuhiljaa purkamaan. Loppujen lopuks, tää on aika hyvä kanava vuosien päästä lukea miten meidän elämä rakkaimman karvakorvan kanssa meni. Tässä meijän versio kaikissa blogeissa niin suositusta meidän päivä-postauksesta :)

6:30
Kello pärähtää soimaan ensimmäisen kerran. Siru nostaa jalkopäässä päätään, ja mun laittaessa kellon torkulle lösähtää pikkuneidin pää takaisin peiton uumeniin. Ei nousta vielä.

6:50
Kello soi uudestaan. Tässä vaiheessa Siru tietää että nyt herätään ja se tulee mönkien meidän väliin häntä heiluen ja nyhvää kainaloon, tunkee päätä kaulakuoppaan ja heittää selälleen tarjoten massua rapsutettavaksi. Hetki hellitellään ja sitten noustaan sängystä, minä ja Siru siis, mies jää vielä peittojen alle jos on kotona. Meillä on ehkä pikkasen nolokin traditio aina aamuisin. Sanon Sirulle aina "aamupissille!" ja se menee aina suorinta tietä meijän vessaan, koska tietää että mä meen aina aamulla ensimmäiseks vessaan.... :D Sit käydään ulkona pienellä pissakävelyllä ja sen jälkeen Siru saa aamuruoan. Sit taas rapsutellaan vähäsen ja kupsutetaan massua.

7:20....7:45
Tällä välillä mä meikkaan kylppärissä, ja Siru makaa kylppärin oven edessä ja tuijottaa syyttävästi. Jossain vaiheessa se siirtyy takasin meijän sänkyyn pötköttämään miehen jalkoihin ja tuijottaa sieltä. 7:45 mä lähden töihin. Siru saa dentastixin tai muita namuja ja kun ovi pamahtaa kiinni, niin se yleensä kiipeää meijän pikkumakkarin sohvan selkämykselle katsomaan mun lähtöäni.

8-16
Töitä. Siru todennäköisesti napottaa paikallaan sohvan selkänojalla, ottaa pieniä päikkäreitä ja ihmettelee maailman menoa. Ei mitään käryä mitä se oikeesti tekee, mutta mitään se ei ikinä tuhoa eikä riehunnan jälkiäkään näy. :D Naapurit on sanonut että korvat vaan näkyy pikkumakkarin ikkunasta kun koira seurailee meijän kujan puuhia. Joskus on ehkä pakko asentaa joku kamera jonnekin niin näkee mitä kaikkea neiti puuhailee päivisin...

16:20
Mä saavun kotipihaan ja nakkineidin pää näkyy pikkumakkarin ikkunasta. Kun avaan oven, niin oven takana istuu pieni söpöläinen kuristen ja koko takapuoli hurjasti heiluen. Siru loikkaa mun jalkaa vasten ja venyttelee ja yleensä mä päästän sen takapihalle pissille. Sit mennään sisään, ja Siru ryntää aamulla annetun namin kimppuun. Kaikki pienet namit, kuten tonnikalapalat pallon sisältä tai ympäriinsä piilotetut se on syöny, mutta koirankeksit ja dentastixit jää odottamaan aina iltapäivän showta. Sisään mentäessä se juoksee aina näiden namien kimppuun ja heittelee niitä hulluna pitkin kämppää häntä heiluen, kyllä se ne aina sitten syökin... :D
Mä meen yleensä "isoon sänkyyn" eli meijän sänkyyn, jonne Siru syöksyy hirveetä kyytiä saatuaan namit syötyä.

Ulinaa, puhinaa ja hännänheilutusta, koirasuukkoja ja naamannuolentaa. Siitä on seuraava viisminuuttinen tehty. Siru tunkee päälle makaamaan, kellahtaa kainaloon rapsutettavaksi ja sille tuntuu tärkeintä jälleen olevan että se saa päänsä kaulakuoppaan. Siinä sitten rapsutellaan päätä ja kerrotaan kuinka ikävä onkaan ollut työpäivän aikana ja pieni koira ei vois olla onnellisemman näkönen. Kotiintulo on kyllä mun lempihetki päivästä, kun tietää mikä pieni ikävämonsteri sisällä odottaa :)

16:50 ->
Lenkille! Kesällä lämpösillä keleillä ollaa tehty aika lyhyitä lenkkejä, kierretty aina yks tietty lenkki ja jo sillä tuntuu että koira on ihan läkähdyksissä. Kotiintullessa Siru rupeaa aina lahnailemaan, ihan käsittämätöntä!
Mettässä vapaana se on superkiva lenkkikaveri ku nuuskuttelee ja juoksee heti perään ettei vahingossakaan huku, mutta kävelyteillä semmonen perästävedettävä malli että hyvää päivää. Kotoa poispäin mennessä vauhti on ihan ok, mutta takasin päin tullessa se raahustaa perässä niin hitaasti että tekis mieli kaapata se sylii ja kantaa kotiin, oltais nopeemmin perillä.
Kesällä lenkiltä palatessa yleensä jäädään sit vielä pihalle hengailemaan ja nauttimaan kelistä, talvella painutaan suoraan sisälle vällyjen väliin.

18-> Ruoka-aika ja leikkiaika! Riehutaan pallon kanssa, heitetään vinkua tai vedetään narua. Mikä vaan lelu kelpaa Sirulle, kaikki on parhaita. Sirussa on se hauska että se on aina valmis leikkimään, vaikka sen kanssa leikitään aika paljon. Leluja on koko kämppä täynnä siellä täällä pitkin poikin lattioita, ja auta armias jos astut vahingossa vinkun päälle...ei haittaa vaikka neitinakki ois toisella puolella taloa umpiunessa, niin hän on kyllä paikalla jos vinku vähänkin pihahtaa, koska leikin mahdollisuutta ei vaan voi missata!

Yleensä illan aikana mies tulee jossain vaiheessa kotiin ja Siru on jälleen maailman onnellisin. Sen on aina päästävä Jiin sykkyyn ja se hyppii vasten niin kauan että se pääsee. Musta on jotenkin superliikuttavaa aina nähä miten paljon Jii ja Siru tykkää toisistaan ja miten niille on kehittyny semmoset omat juttunsa, joita ne tekee aina silloin kun Julle on kotona.
Illalla just ennen nukkumaanmenoa mennää käymään vielä etupihalla pissalla ja sit punkkaan!
Nukkumaanmenopaikka riippuu ihan illasta. Yleensä me mennään Sirun kanssa nukkumaan ennen Jiitä, ja Siru melkein aina tulee mun kanssa sänkyyn, käpertyy Jiin paikalle rapsutettavaksi. Siinä vaiheessa kun Jii tulee nukkumaan, se aina hetken aikaa rapsuttelee Sirua ja nostaa sen sitte omaan petiinsä. Parasta on se tyytyväinen syvä huokaus, jonka koira tekee aina kun se on tyytyväisenä pedissään valmiina nukkumaan. :) Vaikka Siru alottaa yönsä joka ilta omasta pedistään, se herää aikalailla joka ikinen aamu meidän jalkopäästä..

Semmoset rutiinit meillä, menee joka päivä aikalailla samoilla kaavoilla. Siltikään en vaan pysty olemaan huokailematta päivittäin miten kiintynyt voikaan olla yhteen pieneen karvaeläimeen ja löydän itteni päivittäin lässyttämästä ja mussuttamasta miten onni onkaan että meillä on Siru. <3