Näyttelyintoilua

Mulla on ihan hirvee hinku ilmoittaa toi kakara jonnekin näyttelyyn! Mennään nyt sunnuntaina Bisquitin Hyvän Mielen näyttelyharjoituksiin Renkomäen hallille ja ihan sivumainintana mainittakoon että vielä on paikkoja jäljellä, sekä noviiseissa että meidän penturyhmässä. Kaverit on tervetulleita mukaan (kurssi kestää 90min ja maksaa 35€) niin saadaan Sirulle taas lisää haastetta ;)
Lahdessa olis KV-näyttely huhtikuussa, ja Siru ois silloin täyttänyt sen vaadittavat 9kk, mutta mä niin panikoin sitä handlaamista ja epäilen omia taitojani! Tässä ei oo edes mitään Match Show mahiksia ennen tota näyttelyä, että se ois vaan ahkerasti harjoiteltava kotona ja käytävä näyttelyharkoissa. Pitää varmaan harkita Renkomäen hallin näyttelyharkkoja perjantaisin.

Meillä otettiin taas naksutin käyttöön! Kun Siru tuli meille niin olin ihan innoissani opettamassa sille kaikennäköstä, mutta nyt se on oman laiskuuden vuoks jääny vähän vähemmälle ja naksutin unohtunut laatikkoon.
Toissapäivänä mä kuitenkin kaivoin sen esille, ja rupesin treenaamaan Sirun kanssa sivulletuloa. Naksuttimen ääni ei ollu ainakaan kokonaan päässyt unohtumaan, koska kolmannella kerralla kakara jo osas tulla siihen sivulle kun komensin "sivulle"!
Meijän ongelmanahan on ollut toi toisten koirien ja ihmisten ohittaminen. Tai no, Siru vaan ois niin innokas tekemään kaikkien koirien kanssa tuttavuutta, että se tempoo ja tempoo aivan hulluna, tai vetää jarrut päälle kun näkee toisen koiran. Samoin jos joku ihminen kävelee meidän takana, niin sitä pitää jäädä aika ajoin töllöttämään. Jos mä yritän jatkaa matkaa niin sit Siru "jää pissalle" eli kyykkii maassa ja toljottaa taakke päin. Ja kun se jää toljottamaan häntä huitoen hulluna, niin ne takaatulevat ihmiset haluaa poikkeuksetta tulla silittämään. "OIoioioioi, oletpa sinä soma, ihana, lällynlällyn, tule tänne haistamaan" ja Sirukos siitä innostuu, ja auta armias jos tuttavuuden tekijällä sattuu näin talvella olemaan hanskat kädessä.. "Siru irti, ei ota!" "Anna toisen nyt ottaa, sehän vaan leikkii, ai kun se on terhakka ja söpö!". Argh.

Eilen sitten lenkille otin lihapullan ja naksuttimen taskuun. Käveltiin taas pitkä lenkki, tällä kertaa mentiin keskustan suuntamille jotta on mahdollisimman paljon niitä vastaantulevia. Aina kun ihminen tuli vastaan, Siru jähmetty tuijottamaan. Mä komensin sen sivulle, ja jostai kumman syystä se totteli! Ihmisen kohdalla sanoin Sirulle ohi, ja näin me mentiin koko matka, eikä yhtä kertaa lukuunottamatta Siru ees kiinnittänyt huomiota vastaantuleviin! Uponsillan kohdalla niitä rappusia pitkin tuli kaks mammaa, joista toinen bongas Sirun ja oikeesti juos meitä kohti! "voi tule tänne haistamaan!" ja Sirulla rupes häntä heilumaan. Oon itestäni kyllä aika ylpeä, koska kun sain Sirun huomion taas itteeni, niin lähdin kävelemään eteenpäin ja sanoin sille naiselle että me harjoitellaan ohittamista nyt, että joku toinen kerta. Meinas suu loksahtaa itelläkin auki kun sain sen sanottua! Ehkäpä nyt kun mun asenne on kunnossa niin tää koulutus lähtee taas uuteen nousuun :)