Ensimmäisenä se luvattu Match Show! Käytiin Sirun kanssa siis 27.11 Jokimaalla Päijät-Hämeen kennelkerhon järjestämässa Match Showssa ja kyseessähän oli siis kakaran ihka ensimmäinen "julkinen" esiintyminen. Oltiin pikkasen harjoiteltu muiden koirien kanssa, käytiin kolme kertaa näyttelytreeneissä Korkeavireellä ja harjoiteltiin kuvioita ja pönöttämistä. Välil meni hyvin, välil ei, joten ei yhtään tiennyt miten se menee. Pentuja oli mätsäriin saapunu reilu 30kpl ja Siru ois luonnollisesti halunnut hyppiä ja pomppia ja leikkiä kaikkien kanssa vuoroa odottaessa. Saatiin kehässä sininen nauha ja jatko sitten yllätti mut ittenikin:
Siru sitten meni ja hurmas tuomarin ja voitti sinisten pentujen luokan! Ite en todellakaa odottanu mitään sijoitusta koska oli eka kerta ja homma ei ihan hanskassa, mutta oltiin eri tyytyväisiä :)
Seuraavana sunnuntaina olikin sitten vuorossa taasen corgitreffit, jotka ei menny ihan putkeen. Keli oli totaalisen kamala, sato vettä ja tarkoitus oli aloittaa koirapuistosta ja siitä suunnata lenkille. Koirapuistoon saapui Sirun ja Apilan lisäks yks koira, muut oli vatsatauti tai huono sää tai muut menot kaatanut. Siru sitten innoissaan onnistui tölvimään tassunsa jonnekin ja alko heti alkumetreillä ontumaan vasenta etutassua ja puistotreffit menikin Sirulla sitten sylissä muiden peuhuamista katsellen. Maanantaina eläinlääkärin konsultoinnin jälkeen kakara lähti mukaan töihin, todennäköisesti revähdys mutta ei saisi hyppiä tai riehua kovasti, ja töissä oli helppo vahtia. Minä siis tein töitä ja muut paapo koiraa, helppo päivä :)
Tänään piti mennä Hollolan hyväntekeväisyys Match Showhun mutta ontuvan tassun takia ei viitsitty mennä vaan lähdettiin sen sijaan omille vanhemmilleni maalle viettämään itsenäisyyspäivää. Siru ei tuntunut ontuvan melkein lainkaan kun mentiin mutta koska maassa oli lunta ja se oli niiiiiiiin ihanaa että siellä piti päästä juoksemaan ja möyrimään, niin huomattiin hepulituokion jälkeen että kakara ontuu entistä pahemmin. Huomenna taidan käydä näyttämässä ihan paikanpäälle eläinlääkäriin, neiti on kuitenkin vielä kasvavassa iässä ja ainaki omaa mieltä rauhoittaa jos tietää varmaks että kyseessä on vaan joku revähdys eikä sen pahempi. Rahaahan se vaan on mikä sinne menee, onneks otettiin vakuutus jos jotain tulee ja koirasäästötili on olemassa.
Muuten kuulumiset oheisissa kuvissa, neiti on kasvanut kamalasti :)
