Meijän Siru on ihan omituinen. Voiko koiralla olla kevätmasennusta, tai masennusta siitä kun aina on pakko mennä sisälle eikä saa olla ulkona just niin kauan kun haluis?
Neiti on ruvennut nirsoilemaan ruoan kanssa. Aika monta kertaa on aamulla jäänyt mun töihin lähtiessä eväät kuppiin ja on suostunut syömään vasta iltapäivällä. Aattelin et eikö sillä muka oo nälkä, mutta Julle sanoi että se käy aina välillä haistamassa kupilla ja lipasee ja lähtee sitten pois. Sirunhan piti olla kaikkiruokainen!
Toisaalta tää saattaa olla ihan oma vikakin, kun oon antanut kookieläimelle ruokaa omalta lautaseltani. Välillä se selkeästi tulee kyttäämää kun mä syön, ja sit kun lautanen on tyhjä niin sit vasta menee omalle kupille. Aika possulikka!
Oi ja tiedättekö kuinka mun vereni kiehuu! Taasen kuulin yhdeltä kaverilta että oon omituinen kun pistän koiran tarpeet kavereiden edelle. En muista ainakaan kirjoittaneeni tänne, mutta siis silloin kun Siru meille otettiin niin mä lupasin ja vannoin avokille että meille ei käy niin että me joka viikonloppu mietitään mihin me saadaan Siru hoitoon, vaan koska koira on otettu, niin sen kanssa sitten kanssa ollaan. Niitä koiraraukkoja näkee turhan usein, joita juoksutetaan hoitopaikasta hoitopaikkaan. Eri juttu on tietysti jos sille on joku pakottava tarve, kuten rakennusprojekti eikä yksinkertaisesti oo mahdollisuutta pitää sitä koiraa siinä, ja tilanteethan muuttuu.
Mutta sitä mä en ymmärrä että ehdoin tahdoin järkätään koko ajan jotain menemistä, minne koiralla ei oo asiaa, jos se koira on kerran hommattu. Meillä on periaatteena että jos Sirua ei jonnekin voi ottaa mukaan, siis pidemmälle reissulle (enkä tarkoita nyt ulkomaan matkoja) niin sit toinen jää sen kanssa kotiin. Mun mielestä ei oo myöskään koiran elämää jos joutuu olemaan yksin kotona koko päivän. Mulla on ainakin töistä hirvee kiire kotiin lenkittämään neitiä, ja sen vuoks harvoin sovin töiden jälkeen mitään menoja, jollei Sirua voi sitten ottaa mukaan.
Mutta taas yks kaveri tokaisi mulle että kyllä se koira pärjää yksinäänkin vaikka mä lähtisinkin suoraan töiden jälkeen pikkuisen pissalenkin jälkeen kaupungille. Siis neiti on työpäivän ajan yksin kotona, n.9h. Ja sitkö mä olisin vartin kotona ja lähtisin taas neljäks tunniks kaupungille? Juu ei.
Ei koiralle riitä 15 min ulkoilua päivässä, me kun lähdetään lenkille niin se on ainakin se tunti ja silti Siru on sisään mennessä ihan maansa myynyt "ei, takas sisään, onks pakko!". Ja siis pointtihan ei oo se etteikö se pärjäisi. Varmasti pärjäisi, mutta kun mä en haluu.
Mä niiiiiin toivon että mä pian löydetään se talo tai sit mä puhun meijät takaisin rakennuspuuhiin!
huoh, tällästa tällä kertaa.
