Menkkamonsteri

Meijän pienellä alko juoksut tänään! Pikkuneidistä tulee nyt sit ihan aikuinen, saapa nähdä tapahtuuko luonteessa niin suuri muutos ja rauhoittuminen kun mitä mulle on kerrottu tapahtuvan ekojen juoksujen jälkeen. Jotenkin en jaksa uskoa että meijän sähköjänis oppis käyttämään korviaan yhtään sen paremmin, oli juoksut tai ei :D

Nyt meiltä jää sitten agiharkatkin väliin ainakin kolmen viikon ajalta, kurjaa. Meijän viimekertaiset harkat Koirakillalla kun meni vähän päin metsiä, nii on tyhmää että nyt tulee tämmönen pitkä tauko. Koirakillan harkat on siis Koulutuskeskus Salpauksen maneesilla Asikkalan kirkonkylällä. Kaikki tietänee että maneesi on semmonen puolipallon muotoinen, ja sopivasti sitten sunnuntaina lumet rupes valumaan kattoa pitkin ja piti ihan kaameetaa ääntä alastullessaan. Laiteltiin esteitä paikoilleen ja just puhuttiin että yks ryhmän koirista ei ollu suostunu moneen viikkoon tekemään maneesilla mitään, kun kerran oli kuullu lumien valuvan alas. Vähän mietin että mitenhän Sirun käy, joka oli sillä hetkellä siis autossa, mutta kouluttaja sanoi että Siru on kyllä niin rohkea että tuskin on moksiskaan. Vaan kuinkas kävikään. Siru pelkäs sitä ääntä ihan kauheasti. Yritettiin kaikennäköistä, Siru olis saanu juoksennella anoppilan koiran Urtsin kanssa maneesissa, nameja koitettiin ja vaikka mitä. Siru vaan halus istua mun sylissä ja täris ihan hulluna. Siks onkin nyt kurjaa että meille tulee tää pitkä tauko, olis ollu hyvä saada se heti taas muistamaan miten kivaa siellä onkaan!

Korkeavireen harkatkin loppu tältä erää, mun persus ei yksinkertaisesti kestä maksaa 90€ 6 viikon välein. Vaikka se on ihan loistava paikka, ja tykkään suunnattomasti Noorasta ja Emiliasta ja etenkin siitä että sä vaan meet sinne ja teet koiran kanssa ja that's it, niin pidetään nyt sieltä taukoa. Maanantaina kun oli vika kerta niin kyllä sitä toivo että Vääksyynkin saatais yhtä hyvät puitteet. Ei ollu meinaa herkkua taas kun hevoset oli käyny maneesilla just ennen meitä, ja lantakikkareita oli ympäriinsä ja kenttä kun kynnöspelto. Suurin aika harkoista meneekin siihen että raahataan esteet paikoilleen, haravoidaan hiekka tasaiseks ja kerätään lantapaakut pois. NIIIIIN luxusta kun Korkeavireellä vaan meet paikalle, käyt esteet läpi ja nautit harkoista! Jotenkin Korkeavireen harkoissa Siru meneekin ihan erilailla ja jaksaa kuunnella mua, tekeekö se sisähalli ilman lantapaakkuja niin paljon? Katotaan nyt kun vähän vanhetaan, jos vaihdetaan sitten vaikka jonnekin lahden alueen seuroista...

Löysin netistä myös tän Corgin todellisen rotukuvauksen ja olihan se nyt pakko kattoa onko meijän riiviö Corgi ollenkaan!

Tärkeitä mittasuhteita

Kropan pituus kompensoi sitä, mihin jalat eivät riitä. Syö aamuvoileivät ruokapöydästä pelkällä nokkeluudella, koon ei pidä antaa hämätä. Koira osaa tarvittaessa näppärästi käyttää apuvälineenä esimerkiksi tuolia.
Jep, ja aina ei tarvii edes tuolia. Ei oo kerta tai kaks kun on spotattu Siru postailemasta olkkarin pöydältä, joka on suht korkea.


Luonne ja käyttäytyminen

Nokkela, älykäs, vikkelä ja seurallinen. Tuppautuu vessaankin mukaan. Huumorintaju erityisen kiero.
Jep! Vessaan pitää aina päästä, ja Jullen kanssa AINA parvekkeelle. Jos käyt keittiössä telkkaa kattoessa niin yhtäkkiä nakkimakkara löntystää perässä. Ja huumorintaju ja oveluus. "sujahdanpa tästä sun syliin istumaan, mutta oikeasti odotan vain hetkeä kun et huomaa jotta voin varastaa noi sukat tosta sun vierestä ja pingon kovaa karkuun"


Pää

Sijaitsee normaalisti kropan etuosassa, mutta löytyy ajoittain takapäästä kiinnittyneenä purukaluston välityksellä häntään (oirekuvaus esiintyy erityisesti pitkähäntäisillä cardiganeilla). Uroksilla havaittu oireyhtymää, missä pää hakeutuu koko kuonon mitalta vastakkaisen sukupuolen perälautaan.
no tätä en tunnusta, mutta meillä onkin Pemutyttö jota ei oma häntä liiemmin kiinnosta :)


Silmät

Havaitsevat erityisen hyvin posteljoonit ja muut elolliset olennot. Eivät havaitse kotipihassa huitovaa omistajaa, mikäli kielletyllä naapurin pihalla on ruoho vihreämpää.
Niin totta. Pieninkin liike, esim lintu oksalla saa Sirun jähmettymään patsaaks. Voisko se sit näyttelyissä seisoa yhtä hienosti?


Korvat

Vaikka jättimäisten pystykorvien voisi olettaa ohjaavan ääntä tehokkaasti sisäänpäin, on sisäkorvassa piilossa tarkka suodatin. Corgi kuulee kyllä nakin tipahtamisen lattialle toisesta päästä taloa, mutta muutoin kuulo on ajoittain kovin valikoiva.
näyttää siltä että se on umpiunessa, mutta avaapa jääkaappi niin jo kuuluu rapsrapsraps laminaatilla. "Siruu, täällääää, tänneeee!", ja korvakaan ei värähdä, suodatin siis päällä.


Leuat/hampaat/purenta

Osaa käyttää näitä kaikkia. Yleensä testaa jokaista vuorollaan naapurin kakaroiden nilkkoihin ja pohkeisiin. Myös kengät, tuolinjalat ja nuottikirjat ovat haluttua testimateriaalia.
Pureskelu on paha. Hanskat on ylivoimaisia, jos joku ei-tuttu ketä ei oo kielletty vielä puremasta kumartuu silittämään hanskat kädessä, hampaat on kyllä ekat jotka tarraa kiinni. Pentuna oli nilkat, nyt se on vaan kerran ohimennessään napannu jotain naapurinmummoa nilkasta. Ja mä repesin hississä, kun se mummo on hirvee valivalivali, ja Siru ihan vaan hissiin mennessä näykkäs nilkasta ja äkkiä hissiin. Ilkikurinen kakara.


Kaula

Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. "Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne me mennään?! Etkö sä ole vielä saanut ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enääääää!"
Kaulapanta ei oo kiva. Varsinkaan kun se on liian pieni ja korvat jää aina kiinni. Mut valjaat. "jooo mä laitan pään tosta ja tassun tosta välistä. Tuu jo. Tuuuu jooooo! ai et? no sit mä makaan marttyyrin näköisenä tässä oven eessä"


Runko

Corgi oppii jo pentuna asettumaan parisänkyyn poikittain, jolloin runko ulottuu leikiten laidasta laitaan. Runko sisältää myös mahan, joka on kaikkiruokainen ja tarvittaessa omatoiminen hankkimaan haluamansa.
Siru ei kyllä vie paljoa tilaa, ainakaan multa. Sänkyynhän se ei periaatteessa sais tulla, mutta sieltä se aina aamulla löytyy. Jullen jaloista tai meijän tyynyiltä välistä. Hyvä yhtälö: sänky 200cm, Julle jotain 180+ cm, Maiju 157cm. Ja aina se koira on Jullen jaloissa. Tai jalkojen päällä. Kun muuallahan ei oo tilaa? Ja ruoka, tarviiko ees sanoa?


Raajat

Liikkuvat lakkaamatta sekä hereillä että unessa. Nukkuessa tykkäävät hakeutua kohti kattoa. Mitta on lyhyt, mutta liikkuvat juostessa edestakaisin kolme kertaa samassa ajassa kuin pidempi raaja heilahtaisi kerran.
"miten toi voi päästä noin kovaa???"


Käpälät

Löytyy neljä kappaletta ja niitä on nuoltava ahkerasti.
ei omia, mutta meijän käpälöitä kyllä nuollaan ahkerasti. Lipsuti Lipsuti Lipsuti.


Häntä

Cardiganeilla pitkä, pembrokeilla töpö tai pitkä. Ilostuessaan pitkähäntäinen korkki heilauttaa puuhkansa kyljestä kylkeen, töpöhäntäisellä sen sijaan koko takapää seuraa kuvitellun hännänliikkeen mukana. Cardiganeilla häntä on kuin pamppu, joka kaataa mennessään kukkaruukut ja huterat pöydät.
se on maailman paras. Niin vilpitön kun se oikeesti heiluu kyljestä kylkeen, ihan kun joku lippu! Julle sanookin Sirulle aina että häntäs tippuu. Heilurista tietää myös milloin hissin oven takana on naapurin koirapojat, ennen kuin ovi on auennut.


Liikkeet

Kävelevää corgia ei ole koskaan nähty. Corgi osaa vain maata selällään tai juosta.
Kyllä meillä kävellään. ja itseasiassa aika nätistikin välillä. Mutta useimmiten lenkillä tulee yhtäkkinen hepuli, jolloin ei vaan voi enää kävellä vaan on juostava niin kovaa eteenpäin että flexi tekee äkkistoppauksen. Auta armias jos mamma ei oo valppaana. Tassut taivasta kohden on ihan lempiasento. Maha menee mukavasti littanaks silloin ja joku saattaa vaikka rapsuttaa massusta.


Nahka

Joskus corgia on syytä muistuttaa siitä, että hänen päällään oleva koirannahka soveltuisi pienellä vaivalla esimerkiksi muhviksi.
Kyllä. viesti ei vaan aina mene perille.


Karvapeite

Corgeilla on vain yksi karvanlähtöaika vuodessa. Se alkaa 1.1. ja päättyy 31.12.
Näin mäkin luulin, mutta nyt karvanlähtö on stopannut ja neidillä on näin keväälläkin aivan superpaksu turkki! Viimeiset puol vuotta karvaa on kyllä löytynyt jääkaapista, hammasharjoista ja joka paikasta. Niin pieni koira ja niin paljon karvaa??


Väri

Kaikkea muuta löytyy paitsi täysvalkoista. Kokomustana tavataan aina silloin, jos lenkkireitin varrella on ollut mutalammikko.
Tricolor. Kevätkeleillä takapuolta myöten mudassa, pakkohan siihen maahan on välillä käydä istumaan! Mukava että mahan alus, tassut ja takapuoli on valkoisia. Just ne mitkä ei ikinä likaannu...


Koko ja paino

Säkäkorkeus 25­–30 cm. Paino niin paljon, että kropasta puolet täytyy olla umpisementtiä. Valtaa sohvasi, omii nojatuolisi ja nukkuu aivan varmasti sängyssäsi. Kaikki nämä paikat korkki onnistuu täyttämään omalla massallaan niin, että et itse mahdu sekaan.
Säkäkorkeus varmaan jotain tota luokkaa, tosin kaikkien mielestä Siru on tosi pieni! Paino n.12 kg, mikä tuntuu ihan uskomattoman paljolta syliin nostettuna. Missä on se 5kg pallukka, joka oli ihan höttöä?


Joo kyl se taitaa corgi olla!

huh kun pitkä postaus!

Jatkossa saatan päivittää myös muuta kun Sirun kuulumisia. Vai miltäs kuulostaa meijän tulevaisuuden suunnitelmat: lainalupaukset 200 000€ -check!, tontti 5000m2 Nastolasta - melkein check, ja hirsitalo. Rakennusprojektia jee!

Waggling tail and pouncing paws

Tänään mä ilmoitan Sirun ekaan näyttelyyn! Me osallistutaan Lahti KV näyttelyn junnuluokkaan, ja harjoitellaan kehäkettuilua. Helpotuksen huokaus mun suunnalta, koska kasvattaja lupas esittää Sirun, kun sillä kuitenkin tota näkemystä ja kokemusta on, niin osaa ehkä vähän paremmin ensimmäisen kerran kuin mä. Käydään tässä nyt ennen näyttelyä muutamaan otteeseen Asikkalassa harjoittelemassa ja riehumassa ehkä vähän Sirun siskon Herkun kanssa. :P Kasvattaja ja Herkku kävi meitä katsomassa sunnuntaina agilitytreeneissä, ja ai että se Herkku on ihana! Niin ystävällinen koira kuin olla ja voi, kun meijän Siru taas on vähän semmonen rehvanpehva touhottamassa koko ajan jotain.

Sunnuntaina oltiin myös siellä Bisquitin näyttelytreeneissä, mutta meitä oli ikävä kyllä vaan neljä koirakkoa penturyhmässä paikalla. Ohjaus oli ainakin tosi henkilökohtaista, mutta koirat vaan väsyi siinä tosi nopeasti, ja Siru menetti tunnin kohdalla mielenkiintonsa ihan täysin koko touhuun kun koko ajan pönötettiin ja käveltiin ja kateltiin hampaita etc. Lopetettiin varttia aikaisemmin. Tuo 90min on kuulema mitoitettu 8:lle koirakolle, joten meitä oli puolet liian vähän, ja ei ihmekään että väsyttiin. Bisquitin vetäjällä Minnalla oli sitten alennustavaroita mukana, ja koska mä toin 40€ eikä ollut antaa rahaa takaisin, niin sain sitten sillä viidellä eurolla 2 pussia 200g naudanmahamakupaloja koulutuskäyttöön. Ja ihan kun meillä ei niitä vinkuleluja olis jo tarpeeks, niin piti sit myös ostaa sillä vikalla eurolla semmoi pieni vinkuva possu, josta tulikin jo ihan lemppari. Se tosin unohdettiin kaverille kun mentiin suoraan kylään, ja kuuleman mukaan siskon koira Vallu oli myös viskonut kylässä käydessään pikkupossua ympäriinsä.. :D

Käytiin maanantaina taasen Korkeavireen agilityssa, ekaa kertaa jatkoryhmässä, joka on siis pyörinyt 2 viikkoa ilman meitä kun ollaan nenäpunkkeiltu ja kipeilty :/ Mentiin siis ihan ekaa kertaa radanpätkää läpi, aiemmin ollaan menty vaan yksittäisiä esteitä pikkuhiljaa.

Rata oli seuraavanlainen:

(paint on mun hyvä kaveri)

ja pienten alkuvaikeuksien (otin pannan pois niin Siru lähti mm. laukkaamaan ympäri hallia ja juos leikkimään muiden koirien kanssa, ja ohjaaja kävi sitä hätistelemässä....) jälkeen kun se kakara saatiin paikoilleen niin mentiin ensi yrittämällä puhdas nollarata.

Siru on ihan hölmönä Julleen. Jos mä oon yksin kotona, niin se nukkuu ihan nätisti omassa pedissään. Muutaman kerran sen on saanu komentaa alas sängystä omaan petiinsä, mutta ei sitä vissiin edes kiinnosta nukkua mun vieressä, kun jää mielellään nukkumaan olkkarin lattialle kun sammutan telkan. Viime yö oli kyllä taas semmonen show! Mentiin nukkumaan ja Siru jäi keittiöön nukkumaan. Sitten aamuyöllä herättiin siihen kun Siru tunki meijän tyynyjen kohdalle kerälle meijän väliin! Julle kaappas sen kainaloon ja vei omaan petiin, ja seuraavaks mä heräsinkin siihen kun Julle heräs kun Siru makas sen jalkojen päällä ja valitti kuinka sen jalat on ihan puutunu. Taas Siru omaan punkkaan. Siihenpä se ei tyytynytkään vaan jäi sängynpäätyyn istumaan ja pomppas taas takaisin kun painettiin päät tyynyyn. Sit Jullella meni hermo ja se kanto Sirun olkkariin ja laitto makkarin oven kiinni. En tiiä mitä se teki tunnin verran kun nukuin, mutta vähän yli kuus heräsin vikinään ja oven raapimiseen ja ärsytti kun ois saanu nukkua vielä tunnin. Odotin sitte että se sen vikinä loppu ja menin olkkarin sohvalle aamutorkuille, ja Siru hyökkäs hädissään kimppuun ja nuolemaan naamaa ja päätä kaulakuoppaan. Siinä se sit makas vartin verran mun mahan päällä kunnes herätyskello soi ja oli pakko nousta. Plaah.

Viikonloppuna olis taas agiliitoilua ja nähdään myös Apsu pitkästä aikaa! Vilpitön kakara syöksy syliin kun kysyin että mennäänkö moikkaamaan Apsua sunnuntaina. Se on siis mentävä kun on jo kerenny toiselle puhuakin. :)

Näihin kuviin näihin tunnelmiin!

Rapsuja koirakamuille,
S&M

Näyttelyintoilua

Mulla on ihan hirvee hinku ilmoittaa toi kakara jonnekin näyttelyyn! Mennään nyt sunnuntaina Bisquitin Hyvän Mielen näyttelyharjoituksiin Renkomäen hallille ja ihan sivumainintana mainittakoon että vielä on paikkoja jäljellä, sekä noviiseissa että meidän penturyhmässä. Kaverit on tervetulleita mukaan (kurssi kestää 90min ja maksaa 35€) niin saadaan Sirulle taas lisää haastetta ;)
Lahdessa olis KV-näyttely huhtikuussa, ja Siru ois silloin täyttänyt sen vaadittavat 9kk, mutta mä niin panikoin sitä handlaamista ja epäilen omia taitojani! Tässä ei oo edes mitään Match Show mahiksia ennen tota näyttelyä, että se ois vaan ahkerasti harjoiteltava kotona ja käytävä näyttelyharkoissa. Pitää varmaan harkita Renkomäen hallin näyttelyharkkoja perjantaisin.

Meillä otettiin taas naksutin käyttöön! Kun Siru tuli meille niin olin ihan innoissani opettamassa sille kaikennäköstä, mutta nyt se on oman laiskuuden vuoks jääny vähän vähemmälle ja naksutin unohtunut laatikkoon.
Toissapäivänä mä kuitenkin kaivoin sen esille, ja rupesin treenaamaan Sirun kanssa sivulletuloa. Naksuttimen ääni ei ollu ainakaan kokonaan päässyt unohtumaan, koska kolmannella kerralla kakara jo osas tulla siihen sivulle kun komensin "sivulle"!
Meijän ongelmanahan on ollut toi toisten koirien ja ihmisten ohittaminen. Tai no, Siru vaan ois niin innokas tekemään kaikkien koirien kanssa tuttavuutta, että se tempoo ja tempoo aivan hulluna, tai vetää jarrut päälle kun näkee toisen koiran. Samoin jos joku ihminen kävelee meidän takana, niin sitä pitää jäädä aika ajoin töllöttämään. Jos mä yritän jatkaa matkaa niin sit Siru "jää pissalle" eli kyykkii maassa ja toljottaa taakke päin. Ja kun se jää toljottamaan häntä huitoen hulluna, niin ne takaatulevat ihmiset haluaa poikkeuksetta tulla silittämään. "OIoioioioi, oletpa sinä soma, ihana, lällynlällyn, tule tänne haistamaan" ja Sirukos siitä innostuu, ja auta armias jos tuttavuuden tekijällä sattuu näin talvella olemaan hanskat kädessä.. "Siru irti, ei ota!" "Anna toisen nyt ottaa, sehän vaan leikkii, ai kun se on terhakka ja söpö!". Argh.

Eilen sitten lenkille otin lihapullan ja naksuttimen taskuun. Käveltiin taas pitkä lenkki, tällä kertaa mentiin keskustan suuntamille jotta on mahdollisimman paljon niitä vastaantulevia. Aina kun ihminen tuli vastaan, Siru jähmetty tuijottamaan. Mä komensin sen sivulle, ja jostai kumman syystä se totteli! Ihmisen kohdalla sanoin Sirulle ohi, ja näin me mentiin koko matka, eikä yhtä kertaa lukuunottamatta Siru ees kiinnittänyt huomiota vastaantuleviin! Uponsillan kohdalla niitä rappusia pitkin tuli kaks mammaa, joista toinen bongas Sirun ja oikeesti juos meitä kohti! "voi tule tänne haistamaan!" ja Sirulla rupes häntä heilumaan. Oon itestäni kyllä aika ylpeä, koska kun sain Sirun huomion taas itteeni, niin lähdin kävelemään eteenpäin ja sanoin sille naiselle että me harjoitellaan ohittamista nyt, että joku toinen kerta. Meinas suu loksahtaa itelläkin auki kun sain sen sanottua! Ehkäpä nyt kun mun asenne on kunnossa niin tää koulutus lähtee taas uuteen nousuun :)