juhannus ja vesipeto

Meijän juhannus meni leppoisasti, käytännössä oltiin Jullen ja Sirun kanssa kolmin.
Torstaina käytiin Sirun kanssa töiden jälkeen vähän molskimassa tossa Joutjärven "koirauimarannalla", Merivaaraa vastapäätä. Oikeen uimaranta. Semmoinen hiekkakohta, missä on melko jyrkkä penger sinne järveen, että koiran pitää tykätä uimisesta että se sinne tulee, ei voi vaan kävellä rantaa myöden. Onneks Siru tykkää vedestä!

YYYYY märkä rotta!

Siru saa uinnin jälkeen aina ihan HIRVEÄT hepulit. Se kiskoo ja vetää ja juoksee ympyrää ja möyrii maassa, kai se on se märkä turkki mikä kutittaa. Meinasin kuolla nauruun kun se rupes ryöhnäämään taas maassa, semmoista kylkimyyryä. Neito ei vaan tajunnut että se ryöhnäs rinteen vieressä, ja kun se heitti selälleen ja rupes kieriskelemään, niin hups, kakara vyörykin rinnettä alaspäin melkein uudestaan sinne järveen.

Juhannus me oltiin siis mökillä mun kotipaikassa. Me oltiin kolmestaan, saunottiin ja syötiin ja katottiin kokko. Oli kivaa :) Sirukin tykkäs kun sai olla vapaana, se ihmetteli sorsia ja joutsenperhettä viidellä poikasella, ja ensimmäisen puolituntisen aikana se oli jo käynyt jossain välissä järvessä.
Ilma oli ihanan tyyni, tosin hyttyset vähän kiusas sen jälkeen kun aurinko meni puiden taakse. Mistä mä yllätyin oli se, että Siru tuli oikeesti kunnolla saunomaan. Harmi ettei tullu otettua kuvaa, mutta siellä se istui meidän kanssa ylälauteella ja yritti pyydystää vihtaa.

Seuraavana päivänä tulikin jo vettä, joten vietettiin päivä kotona, katsellen leffoja ja nyhväten. Siru nyhväs lähinnä sylissä, mamma on eri mukava tyyny.

Mukava juhannus!
Nyt tää kesä vois tästä jo alkaa, rupee kyllästyttämään tämmöiset kelit!

Ai niin, me voidaan heittää toistaiseksi ainakin hyvästit kerrostaloelämälle, me ostettiin talo ja muutetaan elokuussa Villähteelle! Siru saa ison oman pihan ja mamma istutuksia joita varjella koiralta, jes!

Viikonlopun tohinoita

Mun sisko meni lauantaina naimisiin, ja mä olin kaasona.
Vaikka kuinka olisin halunnut Sirun mukaan juhlaan niin neitinakki ei valitettavasti voinut osallistua näihin kemuihin.
Hääaamu alkoi mulla klo 6.00 kun lähdin käyttämään Sirun lenkillä ja samalla matkalla autoon ja nokka kohti Asikkalaa. Tampereella oli lauantaina myös Welsh Corgien erikoisnäyttely ja Siru lähti Kasvattajan ja kolmen muun koiran mukana Manseen.

Oli ihanat häät, vaikka itse sanonkin. Bändi oli loistava, tunnelma oli loistava, ruokaa ja juomaa riitti, ja hyttysiä myös.
Siru meni näyttelyistä tultaessa anoppilaan yökylään.
Ja miten siellä näyttelyissä meni? Beryllosit oli taas ollut huippuja :) Herkku, Sirun sisko ja Kasvattajan "kotikoira" oli ROP-jun, ja Kasvattajahan ei meinannut aluksi edes ottaa Herkkua mukaan. Onneksi otti!
Siru oli käyttäytynyt hienosti, vaikka oma mamma ei ollukaan mukana mutta onneks neiti on niin sopeutuvainen. Kasvattaja ei itse pystynyt Sirua esittämään kun oli Herkun kanssa samassa kehässä, mutta Kasvattajan ystävä T oli ottanut Sirun hoitaakseen, ja Kasvattaja sanoi että Siru oli ollu niiiin tohinoissaan. T oli aamusta asti treenaillut Sirun kanssa ja kovasti tuli kehuja että neidistä on vaikka mihin!

Sirun osalta näyttelyt meni kivasti, neiti oli saanut ensimmäisen ERI:nsä muttei ollut sijoittunut. Mun käsityksen mukaan Siru oli myös mukana Kasvattajaluokassa, ja ryhmä oli esittänyt Beryllos-corgit Kasvattaja 2:ksi, eli hienosti oli mennyt.

Nyt suunnitelmiin josko Sirun kanssa osallistuisi heinäkuussa Mäntsälän KV:n ja elokuussa Heinolan KV:n. Pitänee selventää avokin (joka muuten nappasi sukkanauhan lauantaina! syyshäät 2047? :D) kanssa että mitä suunnitelmia meillä on elokuussa, jos lähdetään reissuun niin eihän me sit minnekään näyttelyyn päästä. Mut, we'll see :)

säikähdys ja huh.

Käytiin eilen metsässä lenkillä normaaliin tapaan, ei mitään poikkeavaa. Tultiin sisään ja menin sänkyyn ajatuksena ottaa päikkärit ja Siru luonnollisesti loikkas mukana. Tuttuun tapaansa neiti tuli mahan päälle makoilemaan ja lipsuttelemaan naamaa, kun mä huomasin sen nenässä jotain omituista.


Näättekö ton patin sen kuonossa? No se ei varmana ollut siinä silloin kun tulin kotiin. Soitin miehelle ja se oli sitä mieltä että varmaan joku hyttynen tai muu öttiäinen pistänyt, viime kesänä kun Siru ei niihin oikeen päässyt tutustumaan niin jos ensimmäisestä pistosta tulikin sitten allerginen reaktio.
Nooo minä siitä sitten lähdin siskolla käymään ja olin poissa pikkasen reilu tunnin. Kotiin tullessani meinasin saada slaagin. Siru juos mua vastaan ja yritti heti punkea syliin, ja sen kuono oli otsaa myöten ihan turvoksissa! Kello oli luonnollisesti jo melkein ilta yhdeksän, joten meijän vieressä oleva Colibrikin oli mennyt kiinni jo pari tuntia sitten. Pikapikaa soitto päivystykseen, joka arveli että varmaankin sitä on pistänyt mehiläinen tai sitten joku muu isompi hyönteinen ja ilmeisesti myös vauvaKyy joka ei vielä ole niin myrkyllinen on mahdollinen.

Päivystäjä käski laukata apteekkiin hakemaan kyypakkauksen, ja antamaan kaks tablettia. Minähän juoksin Sirun kanssa autoon, Yliopiston Apteekkiin keskustaan, takaisin kotiin, ja makkaranpalojen kanssa koiralle pillerit naamaan. Puolen tunnin kuluttua rupes turvotus laskemaan, ja iltakävelyn jälkeen neiti näytti jo ihan normaalilta.

Yöllä tosin Siru nukkui mun kyljessä kiinni ja hyvä niin, eläinlääkäri käski näes yön aikana tarkkailla ettei kunto huonone ja kaikki on ok, ja jos yhtään muuttuu niin päivystykseen. Aamulla neitinakki oli ihan ok, tosin olis lähtenyt mun mukaan töihin enemmän kuin mielellään. Nyt kotiin katsomaan mikä on meininki!