kuvapostaus

Siru on sylinyhjä. Se on niin kiintyny Julleen, että ei tosikaan! Noh, onhan Julle kuitenkin vähemmän kotona, joten se on aina ihan hurmiossa kun se tulee kotiin, kun minä taas hengailen siellä joka päivä, joten mun naamaan kyllästyy nopeemmin :D Lisäks kun Siru oli ihan kakara, niin Julle otti sen kanssa kerran niin pahasti yhteen, että musta tuntuu että siitä on tullut enemmän auktoriteetti ja lauman johtaja. Just eilen sanoin agilitysta tullessa että mä haluaisin kyllä kerran nähdä kun Julle menee Sirun kanssa radalla, malttaisko se jättää sen alkuhöhöilyn ja maneesissa juoksentelun väliin ja keskittyis vaan kuuntelemaan ja tekemään? Tää on oikeesti kokeiltava joskus!

Lumi vaan on niin kivaa! Kävellään yleensä iltapäivälenkillä sitä yhtä ja samaa kävelytietä pitkin, jonka vieressä menee siis toi iso tie, Tampereen suuntaan. Sirun on aina ihan pakko päästä siihen kaiteelle kuikuilemaan niitä autoja, ja nyt kun on tota lunta kivasti niin siinä on just semmoi corgille sopiva koroke. Ambulanssit on ihan "ohhoh!" juttuja. Yritinpä huvikseni ottaa yhteiskuvaa kakaran patsastellessa taas kaiteella, mutta eihän siitä mitään tullut. Tajuaako se milloin on kamera kädessä, silloin alkaa aina meinaa semmonen temppuilu ja venkoilu että en varmana tuu sun kanssa kuvaan! Kuvien huono laatu kännykän syytä, tommoi hämärä ja liikkuva koira ja kännykamera ei oo se toimivin yhdistelmä, huomasin.

Ja sit off the topic, meil on jännät ajat! Julle kävi pankissa vähän neuvottelemassa asuntolainasta, ollaan kateltu yhtä tonttia tuolta Nastolan puolelta, ja muutamaa talopakettia, joten on hyvin mahdollista että tulevien kuukausien aikana meistä tulee raksaajia! Siellä tontilla ois Sirullakin tilaa juosta :)

kipeilyä?

Siru on viime aikoina röhissyt kauheesti. Se kuulostaa luuta syödessään ja selällään makoillessaan ihan minipossulta, ja oonkin ruvennut sanomaan sitä possuressuks. Lisäks se on lenkillä ollessa saanu semmosia hengenahdistus kohtauksia, että se röhii ja vetää henkeä sisään silleen oudosti, ihan kun se ei sais happea? Se menee sitten kuitenkin aina nopeasti ohi, ja en tiedä onko ollut vaikutusta kun oon käynyt hieromassa sen rintaa sen "kohtauksen" aikana ja se on tuntunut rauhoittavan.. Meijän porukoilla edesmennyt hirvikoiramme Allikin sai samanlaisia hengenahdistuksia, eikä sitä ikinä käyty tutkituttamassa missään, mutta avo olis kovasti sitä mieltä että se pitää nyt viedä näytille. Lisäks Siru on nyt parina yönä, ei sentää peräkkäisinä, oksentanu semmosta vaaleeta vaahtoa, ja jostain luin että sillä on maha tyhjä ja se oksentaa siis sitä tyhjää mahaansa, vai voiko kyse olla jostain muustakin, onko kellään kokemuksia?

Muuten se on kyllä ihan oma itsensä, lenkillä on aina mahdottoman kivaa ja ruoka maistuu yhtä hyvin kun ennenkin, ja sisälläkin jaksetaan riehua kovasti tiskiharjan ja pupun ja pallonarun ja.. oikeestaan mikä vaan käy mikä lelukopasta löytyy. Jollen mä haluu leikkii tiskiharjalla niin sitten roudataan vuoronperään kaikki lelut ja katotaan mistä mä nyt innostuisin, Sirulle kelpaa mikä vaan. Tosin kun joka paikassa toitotetaan että koiran kanssa leikitään vain silloin kun itse halutaan, eikä ikinä silloin kun koira tulee niitä leluja tunkemaan, niin mun on pakko myöntää että oon kyllä tässä myöntynyt toisinaan. Varsinkin nyt kun Siru on vielä pentu ja oppivassa iässä, ja se tulee sen pallo suussa mun luo ja laittaa sen _suoraan käteen_ niin oon kyllä monesti kehunut kauheesti ja heittänyt muutaman kerran. Eihän siinä oo ongelmaa jos se koira kuitenkin tajuaa että aina se ei saa tahtoaan läpi, Sirukin luovuttaa jos mikään leluista ei mulle kelvannut.

Ja lisäys tähän meidän kipeilyyn. Vein Sirun lauantaina eläinlääkäriin, ja oireiden mukainen hoito aloitettiin nenäpunkille. Nyt siis viikon lepo harrastuksista, ettei tartuteta muita.
Aika kurja semmonen, mutta toivottavasti nyt tuolla lähtee.

Eläinlääkärilasku:

Poliklinikkamaksu 27,00€
toimenpidemaksu >15min 28,00€
lääkkeet 31,68€ (saatiin anopin koiralle mukaan siis myös ampulli punkkiainetta, kun sillä samoja oireita.

pakkanen paukkuu ja korkkiloinen nauttii!

Oltiinpa tosiaan siellä Match Showssa, ja siinähän kävi just niinkun aattelinkin. Ei, ei saatu punaista nauhaa tai voitettu koko kisaa, meni ihan sohlaamikseksi koko kisa :D

Paikkanahan oli siis Asikkalassa Kissanpäivät-tapahtuma Koulutuskeskus Salpauksen tiloissa. Match Show pidettiin maneesissa, jossa mekin siis käydään Kanavan Koirakillan kanssa harjoittelemassa agilitya.
Koko aamupäivä alko sellaisella sohlauksella ettei tosikaan. Tarkoitus oli ensin lähteä ajoissa ajelemaan, mutta matka viivästyi kun Sirun panta oli kadoksissa. Kiersin ja kaarsin ja käänsin sohvia ja nostelin mattoja varmaan tunnin ajan, ja ajattelin jo että me ei mennä, kun sitten rupesin kaivamaan kassista puhelinta, ja siellähän se pantakin oli.
Oltiin ilmoittautumispisteellä 5min ennen ilmoittautumisen päättymistä, ja rokotustodistusta kysyessä huomasin että kas, sehän jäikin sitten etupenkille ja auto on luonnollisesti kauimmalla mahdollisella parkkipaikalla. Rokotustodistusten tarkastaja otti Sirun hetkeksi ja minä juoksen hirveetä kyytiä. Saatiin kuitenkin ilmoittauduttua.

Vähän on selvennettävä sen verran, että toi maneesihan on siis pääasiassa hevosten käytössä, ja meijän harkkojen aikaan sunnuntaisin aina aivan järkyttävä kynnöspelto täynnä hevosen lantapaakkuja. Nyt onneks hiekka oli lanattu tasaiseksi ja kovaksi, ja ensisilmäyksellä näytti lantakikkareetkin olevan poissa. Mentiin odottelemaan vuoroamme maneesin seinälle, ja meijän Siruhan on vähän semmoinen ylisosiaalinen tapaus.. En pidä sitä ollenkaan huonona, mieluummin sosiaalinen kuin remmirähjä, mutta heti kun nähdään toinen koira, niin neiti rupee huitoo hännällää ja läppii tassuillaa ja kiskomaan josko pääsis tervehtimään. Eihän siinäkään vielä mitään, pientä koiraa on helppo pitää aloillaan, mutta kun ongelman aiheuttaakin ne jotka kävelee ohi tai tulee vastaan.. "voi se on niiiiin söpö, mee nyt Turre sanomaan sille hei, mene vaan haistamaan!". Mä tiedän. Oon liian kiltti, enkä yksinkertaisesti kehtaa sanoa että voitteko painua hiiteen, me ei tervehditä nyt. Siru kerkes siis keräämään siinä kivasti vähän energiaa haistelemalla muita (ja kaivamalla maneesin reunalta niitä lantapaakkuja, Siru on oppinut että sieltä niitä ainakin löytää...) ja kun meidän vuoro tuli, niin siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Ja en yhtään vähättele.

Ensin Siru kisko kaula pitkänä kauheeta kyytiä kehän toisen sivun läpi, jonka päässä sitten odotti siivoamaton lantapaakkukasa. Pääty mentiin tuijottamalla taaksepäin ja seuraava sivu taas kiskomalla. Tuomarina oli siis meidän kasvattaja, joka pisti meidät menemään harjoittelun vuoksi vielä uudestaan kehä ympäri. Se oli ihan samaa rallia. Pöydällä Siru oli hetken nätisti, kunnes se tajus kuka sitä oikein tutkikaan.. "oooooo mä tunnen sut, oioioioi, sähän oot tosi kiiva jeejeejee!!" ja lipsutteli ja hyppi pöydällä minkä kerkes häntä veuhtoen.
Ja siitä mätsäristä ei sen enempää, kertonee vähän jotain :D
toisaalta, olihan se arvokasta harjoittelua ja kokemusta taas, ja jatketaan edelleenkin mätsäreissä ja näyttelyharkoissa käymistä, mutta saas nähdä koittaako meille koskaan sitä päivää että uskallan oikeen näyttelyyn lähteä Sirun kanssa! :D

pakkaset on paukkunut aika rankasti, ja Siru se vaan nauttii. Mä oon pukeutunut kuin pohjoisnaparetkelle lenkille lähtiessä, ja Siru painaa pitkin penkkoja loikkien ja hymy kuonolla. Pikkasen tosin rupes likkakin aristelemaan tassujaan kun pöhlä jäi tököttämään lumikasaan vähän liian pitkäksi aikaa ja toljottamaan jotain heiluvaa kuusen oksaa.

On kyllä sanottava, että Sirun ottaminen on ollu yks parhaita asioita mitä on tullut tehtyä. Kun n.7kk sitten kasvattaja ilmoitti meille että nyt meille olisi pentu, ja kerroin miehelle siitä, niin sehän oli vähän vastaan.. "onks meil aikaa, miten sun työt plaaplaaplaa". Mutta nyt, kun Siru on meillä ollut 5 kuukautta, ja siltä oon pariin otteeseen kysynyt onko kaduttanut koiran ottaminen, niin kyllä se on myöntänyt että se oli hyvä päätös ja onneks mä jaksoin pitää pääni. Ainahan musta on kiva mennä kotiin, mutta nyt se on vielä miljoona kertaa kivempaa, kun Siru tulee ovelle vastaan ja häntä heiluen venyttelee ja päästää semmosen pienen ulvahduksen. Se on niin ihana :)