viikonloppu väsymys

Viikonlopun jäljiltähän pitäisi olla täynnä energiaa ja hyvin levännyt? Katin hitot! Meijän viikonloppu oli kyllä niin täynnä touhua ja tohinaa että maanantai-aamuna väsyttää enemmän ku perjantaina.

Perjantaina kun tulin kotiin, huomasin että kaverin tanskasta tuliaisiks tuoma pippelinmuotoisia banaaninmakuisia karkkeja sisältävän rasian kansi oli Sirun matolla, jossa se aina leikkii. En löytäny rasiaa mistään, ja meinas iskeä paniikki kun se tosiaan oli ihan kovaa muovia että onko se ahneuksissaan syönyt senkin! Rasia löyty onneks sohvan alta, tyhjänä tietenkin. Rasia oli onneks pieni, ehkä 10 karkkia, mutta Sirusta huomas selkeästi että nyt on jotain piristeitä otettu, sähköjänis hyppi ja loikki ja riehu. Onneks pääsin leffaan pariks tunniks, kotiin tullessa kakara oli jo ihan rauhoittunut. Yöllä tulikin sitte ensimmäiset lumet!! Jii tuli ja herätti meidät kattomaan ja pakkohan se oli mennä Sirun kanssa ihmettelemään ulos saakka! Pieni piu ihmetteli hetken ja nosteli tassujaan, ja sit kun tajus että sehän maistuu ihan vedelle niin laukattiin ympäri pihaa ja yritettiin napata hiutaleita suuhun :)

Lauantaina illalla lähdettiin sitten siskolle ja sen miehelle kylään. Niillä on semmonen alaskan malamuutti-kaukasian paimenkoira sekoitus Vallu, joka on VALTAVA. Alkuun vähän pelkäsin että miten niiden uskaltaa antaa olla keskenään kun kokoero on kuitenkin melkonen, mutta Valluhan on ihan herrasmies ja sillä on ihan uskomattoman pitkä pinna! Launtaina illalla mentiin siis siskolle ja sen miehelle pelaamaan Buzzia ja Siru tuli mukaan. Siru ja Vallu riehu menemään koko illan, ja koirat nukahti vast yöllä klo 2. Aamulla ei ois millää jaksanu mennä ulos 5h yöunien jälkeen, ja kun tultiin pihalta ja menin sohvalle pötkölleen niin Siru hyppäs mahan päälle ja siinä sitten ois nukuttu varmaan koko aamupäivä, jollei olis ollu corgilenkkiä tiedossa!

10 aikaan lähdettiin siis Lahden seudun corgilenkille, meitä tais olla yhdeksän corgia Tapanilan maastoissa lenkkeilemässä, Apila ja Hanna oli mukana ja oli jännä huomata miten ne on ihan leimautunut toisiinsa! Pari koiraa vähän äris kakaroille ja ne ilmeisesti sitten päätti että ei sitten, ollaan me vaan toistemme kanssa. Jos toinen pysähty, niin toinen jäi odottamaan ja muiden kanssa ei oikeastaan tehty muuta kun haistettiin ohimennen. 5km lenkin jälkeen pitiki sitte lähteä taas mummon 80v-juhlille ja Siru tottakai mukaan, ja sieltä sitten suoraan agilityyn.

Hieman oli siis viikonlopun jäljiltä sunnuntaina väsynyt kakara anoppilan matolla tassut levällään umpiunessa aina siihen asti kun piti kymmenen jälkeen lähteä kotiin. Ja kotona unet jatku. Rankkoja nää viikonloput!

Muista kuulumisista sen verran, että ollaan käyty näyttelykurssilla kaks kertaa ja tarkoitus olisi mennä nyt tulevana sunnuntaina ihka ensimmäiseen match showhun! Siitä lisää seuraavassa päivityksessä :)

Pusuin
M & S

ekat agilitytreenit!

Siru ja Sirun uus hieno luunimilaatta! Kyllä nyt kelpaa:)


Taas on viikko ja toinenkin menny hurjaa vauhtia ja ollut touhua täynnä. Musta nää viikot suorastaan lentää kun on päivät niin aikataulutettu ettei paljon tarvii pähkäillä mitä tekee! ja kakara senkun kasvaa. Viime punnituksessa painoa oli 7,2 kg, ja ikää tällä hetkellä 4,5kk.

Koira on ollu koko viikonlopun ihan naatti. Oltiin viime lauantaina leikkitreffeillä Sirun kasvattajalla ja corgikakarat Herkku ja Siru paino ympäri takapihaa menemään ja vanhemmat korkit tuijotti ihmeissään et "ei oo totta, miten noi jaksaa". Riehumisen jälkeen kakara oli ihan naatti ja nukku boksissaan automatkan ajan, mutta neitihän ei selvinnytkään niin helpolla! Illaksi oli ohjelmassa vielä parin kaverin kanssa kyläily kaverille H:lle joilla on kaks kuukautta Sirua vanhempi korkki, joten riehuminen jatkukoon! Vähän ennen seitsemää mentiin ja kymmenen aikaan koirat kuukahti. Ollaan monesti mietitty leikkitreffeillä että näinköhän ne painais koko yön menemään, kun vaikka kuinka väsyttää niin silti pitää riehua. Korkit makaa kyljellään nokat vastakkain lattialla ja hampaat louskuu vaikka kuinka väsyttäis. Mutta niin ne vaan kolmen tunnin riehumisen jälkeen väsähti!

Sunnuntaina sain nukkua jopa seittemään asti ennen kun lähdettiin pihalle, ja mun suureksi yllätykseksi sisään tultua likka tuli kiltisti omalle pedille jatkamaan unia! Sunnuntaipäivä menikin aikalailla nukkuessa, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua ainaisen riehumisen sijaan :)

Illalla oli vuorossa ensimmäinen kokeilu agilityradoilla! Olin aivan satavarma että Siru juoksee ympäri maneesia lantapaakku suussaan mua karkuun kun päästän hihnasta irti, ja yllätys olikin melkoinen kun ensimmäinen komento "paikka" tuotti tulosta! Kakara jäi naapottamaan hypyn toiselle puolelle ja mami sai rauhassa mennä toiselle puolelle. Hypättiin pari kertaa matalalta esteeltä, ja jösses mikä vauhti ja loikka likalla oli! Putki, joka yleensä on vähän pelottava kuulema koirien mielestä, ei tuottanu mitään vaikeuksia. Sinne sujahti kun torpedo ja oli ihan innoissaan! Kepitkin kokeiltiin ja ne meni namin kanssa erihyvin, ja lopputulokseen oltiin eri tyytyväisiä :) Ensimmäinen kerta eikä ois millään uskonu et oltii ekaa kertaaja koira vasta 4,5kk. :)

Anoppi oli ihan haltioissaan ja yllättyny miten hyvin Siru mua tottelikaan. Voi olla et likalla oli pikkasen nälkä, ja siks totteli namien kanssa niin hyvin. Normaalisti ruoka tulee 4-5 välillä ja nyt ei ruokaa saanut antaa kun vasta harkkojen jälkeen, n. 7 aikaan mutta tästä sitä lähdetään :)

Jatkossa käydään siis silloin tällöin kun sunnuntain ryhmässä on porukasta pulaa vähän kokeilemassa ja ilottelemassa. Vakipaikkaa ei vielä olis tarjolla eikä sellasta vielä oikeen kannattais ottaakaan, koira kuitenkin vielä kehittyy niin että käydään silloin tällöin vaan pitämässä hauskaa ja katotaan kun likka on vähän kasvanu että oisko meistä agilitykoirakoks :)

Avokin Jiin kanssa oltiin viikonlopun jäljiltä hämillämme, että oppiko tää nyt tosissaan jo sisäsiisteyttäkin viikonlopun aikana! Maanantaina kahteen kertaan juoksenteli ulko-ovelle ja takaisin mun luo ja kävi vähän vinkumassa ja ihan varuiks vein likan sitte pihalle. Olin yllättyny kun mut juoksutettiin hirveetä kyytiä nurmikolle ja Siru pissalle, saman teki Jiin kanssa sen ulkoiluttaessa. Ehkäpä kaikki toivo ei siis ookaan menetetty, kyllä tosta vielä sisäsiisti saadaan ;)

koirapusuja,
M ja S

Ja taas on unohtunut kirjoittaa kuulumisia! Tässä siis tuoreinta päivitystä meidän elämästä:

Siru pieni piiperoinen on jo 4kk! sisäsiistejä ei olla vieläkään, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa, toivottavasti. Paperillehan sitä aina pissaillaan ja välillä on hetkiä kun mami on niiiiin onnellinen kun koko päivänä ei oo tehty sisälle, ja sit kun tän ehdit ajatella niin likka kyykkii jo jossain.

No, ei voi odottaa liikaa, kaikkihan sanoo että puolivuotiaaks saa käydä vahinkoja, sit odotetaan jo enemmän.

Me saatiin jo tehosterokotuksetkin, täältä tullaan elämä!

Pikkuriiviö on myös saanut ponnistusvoimaa tassuihinsa. Sohvalle tullaan leikiten, yhtenä päivänä aamulla se hyppäs vaan rahin päälle ja laitoin avolleni Jiille viestin että nyt se sit tapahtu, et joku päivä tavoitteena on vielä sohva. No ei menny kun kymmenen minuuttia ja huomasin että pikkukookin kuono oli aamupalaleivällä sohvalla istuessa. Sänkyhän meillä on jenkkisänky ja aika korkea siis ja ollaan siunailtu että no sinne se ei ainakaan pääse! ....eipä.

Ollaan kovasti harjoiteltu näytteläy varten, tarkoitus olis että käytettäis Sirua edes jossain näyttelyissä ja katottaisiin pärjääkö se, jos vaikka joskus tehdään sitten pikkulikalla pentuja suvun jatkeeksi :) Ilmoittauduttiin kaverin kanssa Lahdessa Korkeavireen näyttelykurssille, käydään marraskuussa siellä kolme kertaa ja sit me mennään Sirun kanssa kokeilemaan Hollolaan Match Showhun että meneekö ihan plörinäks, koira reuhtoo ja veuhtoo ja riehuu ja puh, no sen näkee sit.

Kasvattaja on luvannu auttaa meitä ton näyttelypönötyksen ja kävelyn yms kanssa, pitäis mennä tapaamaan tas Sirun siskoa ja samassa ottaa pikkutreenit.

Likka on oppinu käskyn "ei koske". Oon tiputellu ruokaa maahan touhuillessani ja kun toinen on hyökkäämässä lipasemaan namit suuhun niin tiukka käsky ja likka jää tuijottamaan. Melkonen tapittaja se kyllä on kun se nami siellä lattialla on, jospa se kohta oppis olemaan syömättä kaikkia herkkuja maasta kun käsky käy. :)

Ens viikolla mennään kokeilemaan agilitya, hui!