päivityssuma!

Yritin viime viikolla töissä luppoajalla päivittää blogia mutta tää saamari herjas jotain päivityksiä ja ties mitä niin luovutin ja päätin kirjoittaa kotona. No, luonnollisesti sitä jotain sitten unohtui, joten päivitettävänä onkin kahden viikon jutut!

Ensimmäisenä se luvattu Match Show! Käytiin Sirun kanssa siis 27.11 Jokimaalla Päijät-Hämeen kennelkerhon järjestämässa Match Showssa ja kyseessähän oli siis kakaran ihka ensimmäinen "julkinen" esiintyminen. Oltiin pikkasen harjoiteltu muiden koirien kanssa, käytiin kolme kertaa näyttelytreeneissä Korkeavireellä ja harjoiteltiin kuvioita ja pönöttämistä. Välil meni hyvin, välil ei, joten ei yhtään tiennyt miten se menee. Pentuja oli mätsäriin saapunu reilu 30kpl ja Siru ois luonnollisesti halunnut hyppiä ja pomppia ja leikkiä kaikkien kanssa vuoroa odottaessa. Saatiin kehässä sininen nauha ja jatko sitten yllätti mut ittenikin:

Siru sitten meni ja hurmas tuomarin ja voitti sinisten pentujen luokan! Ite en todellakaa odottanu mitään sijoitusta koska oli eka kerta ja homma ei ihan hanskassa, mutta oltiin eri tyytyväisiä :)



Seuraavana sunnuntaina olikin sitten vuorossa taasen corgitreffit, jotka ei menny ihan putkeen. Keli oli totaalisen kamala, sato vettä ja tarkoitus oli aloittaa koirapuistosta ja siitä suunnata lenkille. Koirapuistoon saapui Sirun ja Apilan lisäks yks koira, muut oli vatsatauti tai huono sää tai muut menot kaatanut. Siru sitten innoissaan onnistui tölvimään tassunsa jonnekin ja alko heti alkumetreillä ontumaan vasenta etutassua ja puistotreffit menikin Sirulla sitten sylissä muiden peuhuamista katsellen. Maanantaina eläinlääkärin konsultoinnin jälkeen kakara lähti mukaan töihin, todennäköisesti revähdys mutta ei saisi hyppiä tai riehua kovasti, ja töissä oli helppo vahtia. Minä siis tein töitä ja muut paapo koiraa, helppo päivä :)


Tänään piti mennä Hollolan hyväntekeväisyys Match Showhun mutta ontuvan tassun takia ei viitsitty mennä vaan lähdettiin sen sijaan omille vanhemmilleni maalle viettämään itsenäisyyspäivää. Siru ei tuntunut ontuvan melkein lainkaan kun mentiin mutta koska maassa oli lunta ja se oli niiiiiiiin ihanaa että siellä piti päästä juoksemaan ja möyrimään, niin huomattiin hepulituokion jälkeen että kakara ontuu entistä pahemmin. Huomenna taidan käydä näyttämässä ihan paikanpäälle eläinlääkäriin, neiti on kuitenkin vielä kasvavassa iässä ja ainaki omaa mieltä rauhoittaa jos tietää varmaks että kyseessä on vaan joku revähdys eikä sen pahempi. Rahaahan se vaan on mikä sinne menee, onneks otettiin vakuutus jos jotain tulee ja koirasäästötili on olemassa.

Muuten kuulumiset oheisissa kuvissa, neiti on kasvanut kamalasti :)

viikonloppu väsymys

Viikonlopun jäljiltähän pitäisi olla täynnä energiaa ja hyvin levännyt? Katin hitot! Meijän viikonloppu oli kyllä niin täynnä touhua ja tohinaa että maanantai-aamuna väsyttää enemmän ku perjantaina.

Perjantaina kun tulin kotiin, huomasin että kaverin tanskasta tuliaisiks tuoma pippelinmuotoisia banaaninmakuisia karkkeja sisältävän rasian kansi oli Sirun matolla, jossa se aina leikkii. En löytäny rasiaa mistään, ja meinas iskeä paniikki kun se tosiaan oli ihan kovaa muovia että onko se ahneuksissaan syönyt senkin! Rasia löyty onneks sohvan alta, tyhjänä tietenkin. Rasia oli onneks pieni, ehkä 10 karkkia, mutta Sirusta huomas selkeästi että nyt on jotain piristeitä otettu, sähköjänis hyppi ja loikki ja riehu. Onneks pääsin leffaan pariks tunniks, kotiin tullessa kakara oli jo ihan rauhoittunut. Yöllä tulikin sitte ensimmäiset lumet!! Jii tuli ja herätti meidät kattomaan ja pakkohan se oli mennä Sirun kanssa ihmettelemään ulos saakka! Pieni piu ihmetteli hetken ja nosteli tassujaan, ja sit kun tajus että sehän maistuu ihan vedelle niin laukattiin ympäri pihaa ja yritettiin napata hiutaleita suuhun :)

Lauantaina illalla lähdettiin sitten siskolle ja sen miehelle kylään. Niillä on semmonen alaskan malamuutti-kaukasian paimenkoira sekoitus Vallu, joka on VALTAVA. Alkuun vähän pelkäsin että miten niiden uskaltaa antaa olla keskenään kun kokoero on kuitenkin melkonen, mutta Valluhan on ihan herrasmies ja sillä on ihan uskomattoman pitkä pinna! Launtaina illalla mentiin siis siskolle ja sen miehelle pelaamaan Buzzia ja Siru tuli mukaan. Siru ja Vallu riehu menemään koko illan, ja koirat nukahti vast yöllä klo 2. Aamulla ei ois millää jaksanu mennä ulos 5h yöunien jälkeen, ja kun tultiin pihalta ja menin sohvalle pötkölleen niin Siru hyppäs mahan päälle ja siinä sitten ois nukuttu varmaan koko aamupäivä, jollei olis ollu corgilenkkiä tiedossa!

10 aikaan lähdettiin siis Lahden seudun corgilenkille, meitä tais olla yhdeksän corgia Tapanilan maastoissa lenkkeilemässä, Apila ja Hanna oli mukana ja oli jännä huomata miten ne on ihan leimautunut toisiinsa! Pari koiraa vähän äris kakaroille ja ne ilmeisesti sitten päätti että ei sitten, ollaan me vaan toistemme kanssa. Jos toinen pysähty, niin toinen jäi odottamaan ja muiden kanssa ei oikeastaan tehty muuta kun haistettiin ohimennen. 5km lenkin jälkeen pitiki sitte lähteä taas mummon 80v-juhlille ja Siru tottakai mukaan, ja sieltä sitten suoraan agilityyn.

Hieman oli siis viikonlopun jäljiltä sunnuntaina väsynyt kakara anoppilan matolla tassut levällään umpiunessa aina siihen asti kun piti kymmenen jälkeen lähteä kotiin. Ja kotona unet jatku. Rankkoja nää viikonloput!

Muista kuulumisista sen verran, että ollaan käyty näyttelykurssilla kaks kertaa ja tarkoitus olisi mennä nyt tulevana sunnuntaina ihka ensimmäiseen match showhun! Siitä lisää seuraavassa päivityksessä :)

Pusuin
M & S

ekat agilitytreenit!

Siru ja Sirun uus hieno luunimilaatta! Kyllä nyt kelpaa:)


Taas on viikko ja toinenkin menny hurjaa vauhtia ja ollut touhua täynnä. Musta nää viikot suorastaan lentää kun on päivät niin aikataulutettu ettei paljon tarvii pähkäillä mitä tekee! ja kakara senkun kasvaa. Viime punnituksessa painoa oli 7,2 kg, ja ikää tällä hetkellä 4,5kk.

Koira on ollu koko viikonlopun ihan naatti. Oltiin viime lauantaina leikkitreffeillä Sirun kasvattajalla ja corgikakarat Herkku ja Siru paino ympäri takapihaa menemään ja vanhemmat korkit tuijotti ihmeissään et "ei oo totta, miten noi jaksaa". Riehumisen jälkeen kakara oli ihan naatti ja nukku boksissaan automatkan ajan, mutta neitihän ei selvinnytkään niin helpolla! Illaksi oli ohjelmassa vielä parin kaverin kanssa kyläily kaverille H:lle joilla on kaks kuukautta Sirua vanhempi korkki, joten riehuminen jatkukoon! Vähän ennen seitsemää mentiin ja kymmenen aikaan koirat kuukahti. Ollaan monesti mietitty leikkitreffeillä että näinköhän ne painais koko yön menemään, kun vaikka kuinka väsyttää niin silti pitää riehua. Korkit makaa kyljellään nokat vastakkain lattialla ja hampaat louskuu vaikka kuinka väsyttäis. Mutta niin ne vaan kolmen tunnin riehumisen jälkeen väsähti!

Sunnuntaina sain nukkua jopa seittemään asti ennen kun lähdettiin pihalle, ja mun suureksi yllätykseksi sisään tultua likka tuli kiltisti omalle pedille jatkamaan unia! Sunnuntaipäivä menikin aikalailla nukkuessa, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua ainaisen riehumisen sijaan :)

Illalla oli vuorossa ensimmäinen kokeilu agilityradoilla! Olin aivan satavarma että Siru juoksee ympäri maneesia lantapaakku suussaan mua karkuun kun päästän hihnasta irti, ja yllätys olikin melkoinen kun ensimmäinen komento "paikka" tuotti tulosta! Kakara jäi naapottamaan hypyn toiselle puolelle ja mami sai rauhassa mennä toiselle puolelle. Hypättiin pari kertaa matalalta esteeltä, ja jösses mikä vauhti ja loikka likalla oli! Putki, joka yleensä on vähän pelottava kuulema koirien mielestä, ei tuottanu mitään vaikeuksia. Sinne sujahti kun torpedo ja oli ihan innoissaan! Kepitkin kokeiltiin ja ne meni namin kanssa erihyvin, ja lopputulokseen oltiin eri tyytyväisiä :) Ensimmäinen kerta eikä ois millään uskonu et oltii ekaa kertaaja koira vasta 4,5kk. :)

Anoppi oli ihan haltioissaan ja yllättyny miten hyvin Siru mua tottelikaan. Voi olla et likalla oli pikkasen nälkä, ja siks totteli namien kanssa niin hyvin. Normaalisti ruoka tulee 4-5 välillä ja nyt ei ruokaa saanut antaa kun vasta harkkojen jälkeen, n. 7 aikaan mutta tästä sitä lähdetään :)

Jatkossa käydään siis silloin tällöin kun sunnuntain ryhmässä on porukasta pulaa vähän kokeilemassa ja ilottelemassa. Vakipaikkaa ei vielä olis tarjolla eikä sellasta vielä oikeen kannattais ottaakaan, koira kuitenkin vielä kehittyy niin että käydään silloin tällöin vaan pitämässä hauskaa ja katotaan kun likka on vähän kasvanu että oisko meistä agilitykoirakoks :)

Avokin Jiin kanssa oltiin viikonlopun jäljiltä hämillämme, että oppiko tää nyt tosissaan jo sisäsiisteyttäkin viikonlopun aikana! Maanantaina kahteen kertaan juoksenteli ulko-ovelle ja takaisin mun luo ja kävi vähän vinkumassa ja ihan varuiks vein likan sitte pihalle. Olin yllättyny kun mut juoksutettiin hirveetä kyytiä nurmikolle ja Siru pissalle, saman teki Jiin kanssa sen ulkoiluttaessa. Ehkäpä kaikki toivo ei siis ookaan menetetty, kyllä tosta vielä sisäsiisti saadaan ;)

koirapusuja,
M ja S

Ja taas on unohtunut kirjoittaa kuulumisia! Tässä siis tuoreinta päivitystä meidän elämästä:

Siru pieni piiperoinen on jo 4kk! sisäsiistejä ei olla vieläkään, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa, toivottavasti. Paperillehan sitä aina pissaillaan ja välillä on hetkiä kun mami on niiiiin onnellinen kun koko päivänä ei oo tehty sisälle, ja sit kun tän ehdit ajatella niin likka kyykkii jo jossain.

No, ei voi odottaa liikaa, kaikkihan sanoo että puolivuotiaaks saa käydä vahinkoja, sit odotetaan jo enemmän.

Me saatiin jo tehosterokotuksetkin, täältä tullaan elämä!

Pikkuriiviö on myös saanut ponnistusvoimaa tassuihinsa. Sohvalle tullaan leikiten, yhtenä päivänä aamulla se hyppäs vaan rahin päälle ja laitoin avolleni Jiille viestin että nyt se sit tapahtu, et joku päivä tavoitteena on vielä sohva. No ei menny kun kymmenen minuuttia ja huomasin että pikkukookin kuono oli aamupalaleivällä sohvalla istuessa. Sänkyhän meillä on jenkkisänky ja aika korkea siis ja ollaan siunailtu että no sinne se ei ainakaan pääse! ....eipä.

Ollaan kovasti harjoiteltu näytteläy varten, tarkoitus olis että käytettäis Sirua edes jossain näyttelyissä ja katottaisiin pärjääkö se, jos vaikka joskus tehdään sitten pikkulikalla pentuja suvun jatkeeksi :) Ilmoittauduttiin kaverin kanssa Lahdessa Korkeavireen näyttelykurssille, käydään marraskuussa siellä kolme kertaa ja sit me mennään Sirun kanssa kokeilemaan Hollolaan Match Showhun että meneekö ihan plörinäks, koira reuhtoo ja veuhtoo ja riehuu ja puh, no sen näkee sit.

Kasvattaja on luvannu auttaa meitä ton näyttelypönötyksen ja kävelyn yms kanssa, pitäis mennä tapaamaan tas Sirun siskoa ja samassa ottaa pikkutreenit.

Likka on oppinu käskyn "ei koske". Oon tiputellu ruokaa maahan touhuillessani ja kun toinen on hyökkäämässä lipasemaan namit suuhun niin tiukka käsky ja likka jää tuijottamaan. Melkonen tapittaja se kyllä on kun se nami siellä lattialla on, jospa se kohta oppis olemaan syömättä kaikkia herkkuja maasta kun käsky käy. :)

Ens viikolla mennään kokeilemaan agilitya, hui!

Siru 14 viikkoa

Mamin tyttö 14 vkoa!

Just kun pääsin kirjoittamaan että ei oo mitään tehty yksinollessa, niin eiköhän neiti ollu keksinyt että haa, tapetin reuna repsottaa, revinpä siitä! Se on nyt siis edessä tapetin vaihto eteiseen, mut ei se haittaa, se tapetti oli muutenki ihan kauhee ja jäi olkkarin tapettien vaihdosta kun ei jaksettu vaihtaa. Mut nytpä on sit syy vaihtaa..

Eilen oltiin pentutokossa! Ei oikeen pikkulikan kärsivällisyys riittäny keskittymiseen kun oli kaikkia kivoja koirakavereita paikalla.. Noh, se on vasta näin nuori, kyllä se siitä, uskoisin :)

Iltapäivällä lähdettiinkin sitte moikkaamaan Sirun kasvattajaa, Beryllos kennelin Kikkaa. Siru pääs reuhaamaan siskonsa Herkun kanssa ja tapas isänsä ja mummonsa ja harjoiteltiin vähän näyttelyseisotusta. Kikka sai sen näyttämään niiiiin helpolta, ja kun oli mun vuoro kokeilla, nii eihän siitä tullu mitään! Yritä nyt yks ihminen vain kahdella kädellä pitää kiinni hihnasta ettei toinen tipu pöydältä, asetella jalkoja ja pitää nakkia nenän edessä. Juteltiin ystäväni H:n kanssa että voitais suunnitella osallistumista 26.-27.11 järjestettäviin epävirallisiin pentunäyttelyihin helsingin kaapelitehtaalla, Siru olis täyttäny just 5kk samana maanantaina niin olis esittelykelponen, jos siitä nyt joskus semmosta saadaan.. Pitäis oppia juoksuttamaan ja seisottamaan!

Huh huh, siinä sitä onkin tavoitetta.

paluu töihin

Näin sitä vaan neljä viikkoa pikkukoirun kanssa kotiäitinä meni nopeasti ja karu arki koitti töihin paluun merkeissä. Olin jo sunnuntai-iltana suuresti ahdistunut että miten mamin pikkulikka pärjää kun joutuu jäämään säännöllisesti arkisin yksinään. Mun kotona olo aikana Siru kun on ollut yksin maksimissaan sen n. 4h, joskin yritin joka päivä lähteä aina jonnekin jotta oppii olemaan.

Päätettiin miehen kanssa että koska mulla menee työmatkaan suuntaansa vaan 10min, nii ajelen tässä nyt jonkun aikaa ruokkiksella sitten kotiin käyttämään pikkulikan pihalla, ettei tää sisäsiisteysopettelu ihan mee hukkaan.

Kaks päivää töitä takana ja sehän nyt ei sano vielä mitään, mutta toistaiseks kaikki hyvin! Maanantaina tosin meinas iskeä paniikki, kun koira on rajattu olohuoneeseen niin että makkarin ja keittiön ovet on laitettu kiinni. Siru tulee yleensä häntä heiluen vastaan, mutta sisään mennessä ei näkynyt missään! Huutelin ja viheltelin olohuoneessa, katoin sohvantakuset eikä missään, olin jo ihan varma että ollaan unohdettu ovi auki aamulla ja se on naapurin hoteissa.

Kunnes sitten tajusin käydä katsomassa makkarin oven taa. Korkkivauva se siellä istua toljotti oven takana, eikä voinu ääntäkään päästää! Varmaan superhauska piiloleikki sen mielestä. Ovi ei ilmeisesti ollut mennyt kunnolla kiinni ja pieni oli saanu sen tökittyä auki ja samantien myös jotenkin kiinni, mutta oli ainakin tallessa. :)

Jätän pennulle aina pari pahvilaatikkoa, maitotölkkiä tai vastaavia joiden sisään tungen nameja etsittäväksi kun lähden kotoa, (annoin maanantaina myös aktivointipallon mutta se on nyt pyöritelty jonnekin mistä en sitä enää löydä) ja kun ruokkiksella meen kotiin on kämppä täynnä paperisilppua, mutta mieluummin sitä kun että sohvat olis syöty :P

Lisäks neiti tulee aina haukotellen ja venytellen vastaan että ilmeisimmin (ainakin vielä) nukkuu suuren osan ajastaan. Parit pissat on tullut, mutta ei nekään lattialle, että so far so good :)

Sunnuntaina olis tarkoitus mennä jo pentutokoon! Tolla tuntuu olevan tota energiaa tosi paljon ja turhautuu nopeesti, ja silloin meinaa tulla meidän luo ja ruvetaan pureskelemaan sormia ja tukkaa ja mistä vaan kiinni saa. Innolla odotan mitä pikkulikan kanssa saadaan aikaan, tällä hetkellä siis osataan jo istua, mennä maate, ottaa katsekontakti, odottaa ruokakuppia, olla paikallaan käskystä (ei nyt vielä kovin pitkään, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa..), ja antaa tassua. Luokse tullaan kotioloissa hyvin, lenkilläkin suht hyvin, paitsi jos on jotain kivempaa meneillään.

Naksutin on meidän treeneissä ollu kova sana, toimii hyvin ja toi on oppinu tosi nopeesti temput sen avulla. Kun saadaan tää perustottelevaisuus kuntoon niin pitänee ostaa Kyra Sundancen kirja '101 koiratemppua' ja ruveta harkkaamaan.

Nyt siis kotia kohti katsomaan mitä se pikkuneiti on saanut aikaiseksi!

Me

Niin siinä sitten kävi. Puolitoista vuotta sitten minä avasin koirasäästötilin ja päätin kasvattajan jolta pentu otetaan ja otin häneen yhteyttä pennun tiimoilta. Ja niin siinä sitten kävi että 4.7 syntyi pentue Beryllos-kenneliin Taralle ja Kekelle, joilta me oma pötkömme haettiin kotiin.

Koiran nimeksi tuli Siru, ja Siru on siis tyttökoira. Avoni Julle olisi halunnut poikakoiraa, mutta pentueeseen tuli vain yksi poikakoira ja se oli luvattu jo muualle. Itehän olin alusta asti tyttöpennun kannalla, ja sain sitten tässäkin tahtoni läpi. :P Ei sillä, kylläpä tuo Jullekin on sydämensä menettänyt pikku-Sirulle.

Siru on siis tällä hetkellä 12 viikkoa vanha pikkuriiviö, väriltään tricolour ja meidän mielestä maailman ihanin, ja samalla myös ehkä rasittavin. Sirulla riittää luonnetta ja se on tosi rohkea. Yhtään koiraa ei pelätä, niiden luo ollaan aina menossa häntä heiluen ja leikkien, mikä onkin meijän kannalta helppoa sosiaalistamisen puolesta. Yritä nyt siinä saada toista ohittamaan toiset koirat huomioimatta kun toinen on aina niin innoissaan, ja eihän ne vastaantulijatkaan malta olla oman koiransa kanssa kun "voi toinen on niiiiiiin suloinen!".

Mutta tänne siis päivitellään kun opitaan Sirun kanssa jotain uutta, naksuttimella harjoitellaan ja sillä on jo vähän tuloksiakin, niistä lisää seuraavassa :)