Eilen oltiin pulit ry:n järjestämällä arki/tokokurssilla Renkomäen hallilla. Käytiin Sirun ollessa vielä ihan mini saman ry:n pentutokolla, mutta toteutus oli meijän kannalta silloin huono kun harkat oli päiväkodin pihalla ulkona, tie meni vieressä ja seuraava ryhmä odotti vuoroaan meijän vieressä. Voitte kuvitella ettei keskittyminen riittänyt lainkaan. Ilmoittauduttiin siis kolmen kerran kurssille (täällä se on huokeaa, 25€ 3x40min) ja eilen lähdettiin suunnistamaan. Viis minuuttia myöhässä kun ei niin millään meinattu löytää perille!
Kurssit aloitetaan aina luoksepäästävyydellä, kouluttaja ottaa meiltä namia ja tulee kauempaa koiran luo, antaa namia ja rapsuttaa. Siru painaa aina häntä heiluen jo kun näkee että joku vilkaseekin sitä, joten siinä ei ainakaan oo ongelmia! Harjoiteltiin istumista, no sehän me jo osataan. Tosin nyt kakaralla on ruvennut olemaan toi maahan meno niin iskostunut selkärankaan että se tarjoaa sitä välillä ekana kun komennat istumaan, mutta pitää vaan harjoitella. Sitten harjoiteltiin sivulle tuloa, katsekontaktia ja luoksetuloa. Aika paljon mahtuu asiaa yhteen 40min, mutta ehkä tarkoituksena onkin vaan se että meille näytetään miten sitä voi harjoitella eikä niinkään harjoitella perusteellisemmin...
Ilmoittauduttiin myös Bisquitin järjestämälle 90min näyttelykurssille maaliskuussa,innolla odotetaan sitäkin!
Huomenna päästäänkin oikein tarkan silmän alle, lähdetään Sirun kanssa kotikulmille Vääksyyn Match Showhun, ja tuomarina on kukas muu kuin meidän kasvattaja. Hui, pikkasen jo kammoksuttaa että miten se meitä tuomaroi, mutta saadaanpahan ainakin asiantunteva tuomarointi just meijän rodusta, ja siitä sitten parantamaan. Toivottavasti Sirulla on huomenna hyvä päivä, ja malttaa keskittyä muhun, mutta siitä raportoidaan sitten ensi viikolla!
Ps. yritin lisätä seisotuskuvaa, mutta eihän tää mitään suostunut lataamaan, joten lisätään sitten jälkikäteen!
perjantai 20. tammikuuta 2012
torstai 12. tammikuuta 2012
Agility = pienempi kuin kolme
Nyt on kyllä pakko sanoa että agilitykärpänen tais päästä puraisemaan meitä kunnolla. Saatiin vakkariharkkapaikka Kanavan Koirakillan sunnuntaivuorolle, jossa ollaan pariin kertaan käyty harjoittelemassa. Nyt pitäisi siis ruveta säännöllisesti käymään sunnuntaisin vähän pomppimassa ja opettamassa Sirulle miten ollaan syömättä sitä hevosenkakkaa maneesissa..
Eilen oltiin kuitenkin Korkeavireen pentuagilityssa, ja voi että se on kivaa! Ensimmäisellä kerralla harjoiteltuja juttuja harjoiteltiin vähän lisää ja sitten opeteltiin takaleikkausta ja pussia! Siru on oppinut pöydälle menon eri hienosti. Tai no, pöydälle meno suunnista sun muistahan nyt ei oo vielä mitään käsitystä, mutta kun komennan "pöytä", niin se juoksee sinne namikupilleen ja pysyy niin kauan kunnes käsken "alas. Renkaasta meinattiin pariin kertaan mennä sivusta, "koska mä tiiän että tosta pääsee helpommin kun pujahdan vaan tosta välistä", mut sitten kun Siru pääs loikkimisen makuun niin se menikin hyvin. Putki menee eri hyvin, saatiin jopa kehuja siitä miten hienosti Siru hokas ite kun huusin "putkeen!" ja se meinas lähteä juoksee mun luo, mutta vaihtoikin suuntaa kun komensin uudestaan ja paino sinne putkeen. Takaleikkaus onnistui harjoitellessa myös kivasti, mamin vaan pitäis malttaa hermonsa ja odottaa että se koira on juossu ohi ennen kun ite lähen loikkimaan.
Ainut mikä tuottaa hankaluuksia aika paljon, on se nenäkosketus. Siru jää vaan toljottamaan sitä kättä missä se tietää namin olevan, tai sit se tuijottaa maahan. Mitä nyt ite oon lueskellu kaikenmaailman palstoilta agilitysta, niin helpompi vaihtoehto ois 2on2offin opettaminen, missä koira vaan opetettais siihen että kun se tulee alas niin takatassut jää laudalle, kun taas tässä nenäkosketuksessa koira opetetaan "nokkimaan" ja jossain oli jopa sanottu että nenäkosketus on koiralle agilityssa fyysisesti raskaampaa, kun alas tullessa kosketaan kuonolla maahan ja siitä pitäs taas lähteä suoraan laukkaamaan, niin sen juoksuasennon saaminen kestää kauemmin kun peruskontaktin opettelussa. Ja ehkä mamiakin vähän turhaututtaa nokkiminen :D Siellä puomillakaan se ei haluais pysyä, sen joutuu ensin nostamaan sinne ja sit se on siinä hetken molemmat tassut puomilla ja kun yrittää houkutella etutassut alas, niin joo ne tulee alas, mutta sit peffa myöskin losahtaa puomin viereen. Ja taas alusta! Ainut millä se on siellä pysyny on kun on komentanut 'paikka'. Odotin myös eilen jos se rupeais ite tarjoamaan sitä maahan kosketusta, mutta aikani odotettua rupes tassut huitomaan, ja koira menemään maahan. Onko kellään vinkkejä millä sen parhaiten saisi opetettua?
Itelle tuli niin hyvä mieli kun huomas miten kakara malttoi keskittyä muhun ja kuunnella mitä käskin. Ja positiivinen yllätys oli että pystyin pitämään hihnan maassa niin että se vaan roikku Sirun perässä, eikä se karannut kuin kerran naapurin kupille syömään namit!
Ensi viikolla meillä alkais arkitoko! Saa nähä mitä siitä tulee, edellisestä pentutokosta kun ei oikein tullut yhtään mitään, Siru tais olla kuitenkin liian pentu vielä ja ei vaan malttanut keskittyä ulkona uusien koirakaverien ja ihanien hajujen pyöriessä nokassa! Jospa sisätiloissa olis helpompaa keskittyä. Kerrotaan siitä sitten ensimmäisen kerran jälkeen!... jos kehdataan.
Pitäis taas ottaa naksutin käyttöön, oon viime aikoina ollu kamalan laiska opettamaan mitään uusia "temppuja". Sivulle tulon treenaaminenkin on jäänyt vähän, se pitäis ottaa taas päivityksen alle.
No mitä se Siru tällä hetkellä osaa? Se osaa käskyt
istu
maahan
tassu
toinen tassu
paikka
ei koske
ole hyvä (silloin saa ottaa ruokaa, tulla sohvalle, hypätä autosta jne)
täälä (luoksetuloa, tosin jollei sitä kiinnosta tulla niin ei se myöskään tule)
hampaat (näyttelyihin treenaamista)
kävele (näyttelykävelyä sievästi vierellä)
seiso
etsi
Jotain varmaan unohtu, mutta ehkä tää lista tästä kasvaa ja päivitellään sitten. Tarkoituksena olis tän perustottelevaisuuden lisäks vielä aktivointiin opetella koiratemppuja, ja tarkoitus onkin ollut ostaa Kyra Sundancen kirja 101 koiratemppua, ei vaan oo vielä saanut aikaiseksi kun ei tuo avo sitä mulle joululahjaks ostanut vaikka kuinka vihjailin ja suoraan sanoin.
Lumisia suukkoja!
Siru & emäntä
Eilen oltiin kuitenkin Korkeavireen pentuagilityssa, ja voi että se on kivaa! Ensimmäisellä kerralla harjoiteltuja juttuja harjoiteltiin vähän lisää ja sitten opeteltiin takaleikkausta ja pussia! Siru on oppinut pöydälle menon eri hienosti. Tai no, pöydälle meno suunnista sun muistahan nyt ei oo vielä mitään käsitystä, mutta kun komennan "pöytä", niin se juoksee sinne namikupilleen ja pysyy niin kauan kunnes käsken "alas. Renkaasta meinattiin pariin kertaan mennä sivusta, "koska mä tiiän että tosta pääsee helpommin kun pujahdan vaan tosta välistä", mut sitten kun Siru pääs loikkimisen makuun niin se menikin hyvin. Putki menee eri hyvin, saatiin jopa kehuja siitä miten hienosti Siru hokas ite kun huusin "putkeen!" ja se meinas lähteä juoksee mun luo, mutta vaihtoikin suuntaa kun komensin uudestaan ja paino sinne putkeen. Takaleikkaus onnistui harjoitellessa myös kivasti, mamin vaan pitäis malttaa hermonsa ja odottaa että se koira on juossu ohi ennen kun ite lähen loikkimaan.
Ainut mikä tuottaa hankaluuksia aika paljon, on se nenäkosketus. Siru jää vaan toljottamaan sitä kättä missä se tietää namin olevan, tai sit se tuijottaa maahan. Mitä nyt ite oon lueskellu kaikenmaailman palstoilta agilitysta, niin helpompi vaihtoehto ois 2on2offin opettaminen, missä koira vaan opetettais siihen että kun se tulee alas niin takatassut jää laudalle, kun taas tässä nenäkosketuksessa koira opetetaan "nokkimaan" ja jossain oli jopa sanottu että nenäkosketus on koiralle agilityssa fyysisesti raskaampaa, kun alas tullessa kosketaan kuonolla maahan ja siitä pitäs taas lähteä suoraan laukkaamaan, niin sen juoksuasennon saaminen kestää kauemmin kun peruskontaktin opettelussa. Ja ehkä mamiakin vähän turhaututtaa nokkiminen :D Siellä puomillakaan se ei haluais pysyä, sen joutuu ensin nostamaan sinne ja sit se on siinä hetken molemmat tassut puomilla ja kun yrittää houkutella etutassut alas, niin joo ne tulee alas, mutta sit peffa myöskin losahtaa puomin viereen. Ja taas alusta! Ainut millä se on siellä pysyny on kun on komentanut 'paikka'. Odotin myös eilen jos se rupeais ite tarjoamaan sitä maahan kosketusta, mutta aikani odotettua rupes tassut huitomaan, ja koira menemään maahan. Onko kellään vinkkejä millä sen parhaiten saisi opetettua?
Itelle tuli niin hyvä mieli kun huomas miten kakara malttoi keskittyä muhun ja kuunnella mitä käskin. Ja positiivinen yllätys oli että pystyin pitämään hihnan maassa niin että se vaan roikku Sirun perässä, eikä se karannut kuin kerran naapurin kupille syömään namit!
Ensi viikolla meillä alkais arkitoko! Saa nähä mitä siitä tulee, edellisestä pentutokosta kun ei oikein tullut yhtään mitään, Siru tais olla kuitenkin liian pentu vielä ja ei vaan malttanut keskittyä ulkona uusien koirakaverien ja ihanien hajujen pyöriessä nokassa! Jospa sisätiloissa olis helpompaa keskittyä. Kerrotaan siitä sitten ensimmäisen kerran jälkeen!... jos kehdataan.
Pitäis taas ottaa naksutin käyttöön, oon viime aikoina ollu kamalan laiska opettamaan mitään uusia "temppuja". Sivulle tulon treenaaminenkin on jäänyt vähän, se pitäis ottaa taas päivityksen alle.
No mitä se Siru tällä hetkellä osaa? Se osaa käskyt
istu
maahan
tassu
toinen tassu
paikka
ei koske
ole hyvä (silloin saa ottaa ruokaa, tulla sohvalle, hypätä autosta jne)
täälä (luoksetuloa, tosin jollei sitä kiinnosta tulla niin ei se myöskään tule)
hampaat (näyttelyihin treenaamista)
kävele (näyttelykävelyä sievästi vierellä)
seiso
etsi
Jotain varmaan unohtu, mutta ehkä tää lista tästä kasvaa ja päivitellään sitten. Tarkoituksena olis tän perustottelevaisuuden lisäks vielä aktivointiin opetella koiratemppuja, ja tarkoitus onkin ollut ostaa Kyra Sundancen kirja 101 koiratemppua, ei vaan oo vielä saanut aikaiseksi kun ei tuo avo sitä mulle joululahjaks ostanut vaikka kuinka vihjailin ja suoraan sanoin.
Lumisia suukkoja!
Siru & emäntä
lauantai 7. tammikuuta 2012
Taas se unohti!
Johan on taas blogin pitäminen jäänyt. Oon yrittänyt moneen kertaan töissä kirjoitella (joo.ei tarvii sanoa) mutta joku selainongelma ei anna, eikä sitä sitten kotona ole enää muistanut. Seliseli.
Tässä kuitenkin viime aikojen kuulumisia!
Joulukuun alussa neiti riehupelle oli puoltoista viikkoa täysilevossa ja särkylääkekuurilla. Korkkitreffeillä koirapuistossa sen että neiti pääs pari kertaa juoksemaan, niin johan tultiin nilkuttaen takaisin. Puisto tosin oli kuin kynnöspelto, joten parin päivän nilkuttamisen jälkeen mentiin Colibriin näytettäväksi ja palattiin kotiin minä lompakko tyhjempänä ja koira käskyllä täyteen lepoon. Voin kertoo, ei ollu helppoa. Siru kun muutenkin on semmonen ipana jolla energiaa piisaa vaikka muiden edestä, ja ulkona hilluminen nenä maassa on ihan parasta, ja nyt jouduttiinkin käymään vain pikapikapissalla ja sit takasin lepäilemään. Tassu onneksi parani, mutta yhdet potentiaaliset mätsärit siinä jäi välistä, tärkeintä kuitenkin että lapsi on taas terve. :)
Joulun Siru vietti avokin kotona, käppänä Urtsin seurana ja minä olin omassa kotipaikassani. Illalla vähän jännitti lähteä hakemaan mies ja koira kotiin, odotin että kuusennauhat ja kynttilät olis vähintäänkin kaulan ympärillä, mutta ilmeisesti sitä oltiin kerrankin osattu käyttäytyä.
Uutena vuotena oltiin kaverin kotona korvessa ja raketit meinas olla aika jänniä. Tyhmä minä kun edes yritin olla pihalla koirun kanssa, Siru kiipes välittömästi syliin ja loppu raketit katseltiinkin eteisestä Siru mamin sylissä.
Ja uusi vuosi uudet kujeet! Siruliini täyttä puoli vuotta! Hassua miten nopeasti aika on mennyt, musta tuntuu että vasta hetki sitten me käytiin katsomassa palleroita ja että just se vasta tuli meille. Nyt neiti on ollu jo kuukauden verran sisäsiisti ja aivan mahtava likka :)
Aloitettiin nyt tammikuun alusta myös pentuagility Korkeavireellä. Pikkusiskolle kiitos liikuntaseteleistä joilla sen sain maksettua, ja jos nyt sitten vaikka jatkokurssiin käyttäisi omat. Agilityssä ollaan siis käyty aikaisemminkin, anoppi harrastaa käppänänsä kanssa agia Kanavan Koirakillassa, ja ollaan siellä pariin kertaan käyty kokeilemassa putkea ja paria hyppyä, mutta nyt keskiviikkona oli ensimmäinen kerta kun oli muitakin esteitä. Eri hienosti menikin, nenäkosketus puomin kontaktilla on pikkasen hämärä enkä oikein ehkä sitä ymmärrä, mutta kaipa se siitä selviää kun pääsee kunnolla kattomaan miten se toimii käytännössä. Ilmoittauduttiin myös arkitokoon, en edelleenkään oikein luota Siruun tai itteeni niin paljon että esimerkiks lenkeillä uskaltaisin sitä pitää metsässä vapaana. Namipersushan tuo on, mutta yleensäkin muut ihmiset on siitä NIIIIIIIN ihania että ne kiinnostaa enempi kun makkaranpala mamin kädessä. Ehkäpä arkitokossa saadaan vähän varmuutta molemmille.
Mutta tälläistä meillä, jos sitä nyt muistaisi päivitelläkin useammin!
Kuvia lisäilen jälkikäteen, jos ja kun muistan ;)
Tässä kuitenkin viime aikojen kuulumisia!
Joulukuun alussa neiti riehupelle oli puoltoista viikkoa täysilevossa ja särkylääkekuurilla. Korkkitreffeillä koirapuistossa sen että neiti pääs pari kertaa juoksemaan, niin johan tultiin nilkuttaen takaisin. Puisto tosin oli kuin kynnöspelto, joten parin päivän nilkuttamisen jälkeen mentiin Colibriin näytettäväksi ja palattiin kotiin minä lompakko tyhjempänä ja koira käskyllä täyteen lepoon. Voin kertoo, ei ollu helppoa. Siru kun muutenkin on semmonen ipana jolla energiaa piisaa vaikka muiden edestä, ja ulkona hilluminen nenä maassa on ihan parasta, ja nyt jouduttiinkin käymään vain pikapikapissalla ja sit takasin lepäilemään. Tassu onneksi parani, mutta yhdet potentiaaliset mätsärit siinä jäi välistä, tärkeintä kuitenkin että lapsi on taas terve. :)
Joulun Siru vietti avokin kotona, käppänä Urtsin seurana ja minä olin omassa kotipaikassani. Illalla vähän jännitti lähteä hakemaan mies ja koira kotiin, odotin että kuusennauhat ja kynttilät olis vähintäänkin kaulan ympärillä, mutta ilmeisesti sitä oltiin kerrankin osattu käyttäytyä.
Uutena vuotena oltiin kaverin kotona korvessa ja raketit meinas olla aika jänniä. Tyhmä minä kun edes yritin olla pihalla koirun kanssa, Siru kiipes välittömästi syliin ja loppu raketit katseltiinkin eteisestä Siru mamin sylissä.
Ja uusi vuosi uudet kujeet! Siruliini täyttä puoli vuotta! Hassua miten nopeasti aika on mennyt, musta tuntuu että vasta hetki sitten me käytiin katsomassa palleroita ja että just se vasta tuli meille. Nyt neiti on ollu jo kuukauden verran sisäsiisti ja aivan mahtava likka :)
Aloitettiin nyt tammikuun alusta myös pentuagility Korkeavireellä. Pikkusiskolle kiitos liikuntaseteleistä joilla sen sain maksettua, ja jos nyt sitten vaikka jatkokurssiin käyttäisi omat. Agilityssä ollaan siis käyty aikaisemminkin, anoppi harrastaa käppänänsä kanssa agia Kanavan Koirakillassa, ja ollaan siellä pariin kertaan käyty kokeilemassa putkea ja paria hyppyä, mutta nyt keskiviikkona oli ensimmäinen kerta kun oli muitakin esteitä. Eri hienosti menikin, nenäkosketus puomin kontaktilla on pikkasen hämärä enkä oikein ehkä sitä ymmärrä, mutta kaipa se siitä selviää kun pääsee kunnolla kattomaan miten se toimii käytännössä. Ilmoittauduttiin myös arkitokoon, en edelleenkään oikein luota Siruun tai itteeni niin paljon että esimerkiks lenkeillä uskaltaisin sitä pitää metsässä vapaana. Namipersushan tuo on, mutta yleensäkin muut ihmiset on siitä NIIIIIIIN ihania että ne kiinnostaa enempi kun makkaranpala mamin kädessä. Ehkäpä arkitokossa saadaan vähän varmuutta molemmille.
Mutta tälläistä meillä, jos sitä nyt muistaisi päivitelläkin useammin!
Kuvia lisäilen jälkikäteen, jos ja kun muistan ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)