It's beginning to look a lot like christmas...

Ensilumi. Ah, ihana ensilumi, joka sataa silloin, kun oot saanut auton työpaikan pihaan parkkiin. Sit rupeat miettimään että millähän sitä menis kotiin, kun omassa autossa on vielä kesärenkaat alla.....

Pääsin kuitenkin kotiin, ja omalla autolla, ja pysyin omalla kaistallakin, ja kotona mua odotti jokapäiväinen näky: (etsi kuvasta koira!)

Neiti oli koko päivän tuijotellut pihalle ja ihastellut kuinka ne ihanat isot hiutaleet leijailee, ja oottanut mamaa kotiin.
Voi sitä riemua kun päästin typyn ulos eikä häntä meinannut lakata ollenkaan vispaamasta. Pikapikavaatteidenvaihto, pikapikapissatuslenkki, ja sit me oltiinkin pari tuntia omassa pihassa leikkimässä ja telmuamassa.

Kuvat puhukoon puolestaan!

Jos itteä ehkä suoraan sanottuna alkuun ketutti koko lumentulo tuon rengasepisodin vuoks, niin kyllä siinä vaiheessa kun typykkä pääs pihalle ja katto sitä hännänheilutusta niin ei voinut muuta kuin hymyillä ja olla onnellinen lumesta. :)

Saatiin eilen agilityssa noottia, että pitää ostaa Sirullekin joku talvimantteli, kun rupeaa olemaan pakkasia. Me kun mennään rata ensin kahdessa osassa niin joudutaan välissä odottelemaan, niin ettei ihan koko koira palellu. Anopilla on Urtsille Hurtan talvimantteli, jota eilen kokeiltiin koossa 40 ja se tuntu aika hyvältä päälle. Onko muilla jotain talvimantteleita treenien jälkeiselle ajalle koirille, osaatteko suositella jotain?

hei, mehän osataan!

Eilen pääsin pitkästä aikaa juoksemaan itse Sirun kanssa agilitykentälle. Kolmen viikon juoksutauko, yhdet perutut harkat ja kerran anopin kanssa juostut harkat oli saanut Sirun vissiin muistamaan miten kivaa tää homma onkaan!
Mä nautin eilisistä treeneistä kyllä niiiiin täysin sydämin, että oli lähellä etten pakahtunu onnesta kun meijän pieni oli niin hyvä!

Enää ei ole tietoakaan hevosenkaqkan perässä kirmaamisesta tai "jeeee mä oon irti"-hepuleista juosten päättömänä ympäri maneesia. Komensin Sirun istumaan, se istu. Komensin sen paikalleen, ja lähdin kävelemään seuraavalle esteelle, ja se pysy siellä!
Muille tää ei ehkä kuulosta niin isolta jutulta, mutta kun aikaisemmilla harkoilla homma on mennyt niin ettei Siru oo malttanut pysyä paikallaan, vaan mä oon joutunut lähtemään juoksemaan sen viereltä koska se on lähteny ihan samantien ekalle esteelle kun mä oon liikahtanut, ei oo toiminu paikkakäskyt eikä mitkään, ja believe me, me ollaan yritetty!

Mentiin eilen ensimmäistä kertaa A-estettä, ja mua vähän jänskätti et miten se menee, kun se este näyttää niin isolta ja korkeelta ja jyrkältä jajaja. No, anoppi kiipes toiselle puolelle namin kanssa kurkkimaan, ja Siruhan kiipes samantien ylös ja hipsutti alas, siis ei mitään hätää. Pitää vaan vielä saada se himmailemaan niin ettei se tuu niin hirveetä vauhtia alas sieltä vaan malttais pysähtyä kontaktille. Pariin kertaan meinas naurattaa kun likka juos kovaa kyytiä ja kun takapää on piiiitkä niin sivuluisukshan se meinas mennä :D

Oli ihana kuulla myös muilta treenaajilta ja ohjaaja Riitalta kehuja kuinka Siru on aivan superlahjakas ja siitä näkee miten se on niin innoissaan tekemisestä, ja miten me ollaan kehitytty ihan hirveesti tänä aikana mitä ollaan Kanavan Koirakillassa oltu. Ihan lämmitti sydäntä, lässytinkin Sirulle koko loppuillan kuinka se on niin hieno tyttö. :)

Meijän harkkojen jatkuminen on ollu vähän epävarmaa, kun porukkaa on tippunut pikkuhiljaa pois. Yks koira jäi eläkkeelle, yhtä ei enää kiinnostanut koko homma, ja yks ohjaaja vaan jättäytyi pois sen kummemmin mitään ilmoittelematta. Eilen saatiin kuitenkin kaks uutta koirakkoa! Portugalin Podengo Roope ja seropi jonka islantilaista nimeä en saa päähäni millään. Siis ryhmä varmasti ainakin jatkuu.

Meillä tosin onkin pohdinassa että jatketaanko Kanavan Koirakillassa vai siirrytäänkö vähän lähemmäs. Nyt kun muutettiin Villähteelle, niin matkaa harkkoihin tulee n. 50km suuntaansa. Eihän ne nyt oo kun kerran viikossa, mutta...
Uus naapuri käy koiransa kanssa Villähteen agilityurheilijoiden harkoissa, ja siellä olis kuulema tilaa. Periaatteessa se olis järkevämpää: päästäis kimppakyydeillä harkkoihin, matkaa olis huomattavasti vähemmän jajaja. Mua tosin varoitettiin että tän harrastelijaryhmän ohjaaja on hitaasti lämpiävää tyyppiä, eikä ehkä kaikki mukavin. Vääksyssä taas on vähän halvemmat harkkamaksut, ja porukka on aivan loistava, ja niitten kaa tietää ettei voi nolata itteään eikä kukaan rupee pilkkaamaan jos mennään ihan päin perseitä, ja aina löytyy apua. Siis mitä mä teen???

V*****S. ja muut tunnetilat.

That's all. Olin eilen ihan tyhmä ja menin kirjoittamaan naamakirjaan että päästiin koiratanssikurssille. Se kiinnostikin ihmisiä niin paljon, että mua rupes ketuttamaan ja teki mieli poistaa koko postaus, kommentteja tulvi, ja just ne kommentit mua ärsytti.

"mitä v*ttua?" "käy muumilaaksoon...." "Nyt Maiju skarppaa vähän!" etc etc.

Ilmeisesti koiratanssi ei oo yhtä hyväksytty harrastusmuoto kun agility tai tottelevaisuuskoulu tai Powerdog-kisat tai näyttelyt tai mikä vaan muu. Näin ainakin suuri osa mun naamakirjakavereista tuntuu ajattelevan. Jopa oma mies vielä illalla kysy multa puhelimessa et mitä helvettiä, pitääks sen ruveta ottaa Siru mukaan töihin etten mä ilmoita sitä kaikkeen typerään.
Tiedättekö, pikkasen kiukutti, kun ite intoilet ensin ja sit tulee toiset ja lyttää koko homman ja nauraa päälle. Joo, koiratanssi saattaa kuulostaa vähän hassulta, myönnetään, mutta tarkoitus onkin että me pidetään Sirun kanssa hauskaa ja vahvistetaan meijän yhteistyötä. Jos kirjoitan että mennään agilityyn niin reaktio on ihan eri!

Murrrrrr! Mä pahoitin mieleni sen verran että meinasin jo hetken perua meidän osallistumisen koko kurssille. Mutta sit mä aattelin että miks mä niin tekisin? Ja päätin että mehän mennään ja varmasti tulen toistekin mainitsemaan KOIRATANSSISTA naamakirjassa. :P

Eilen käytiin taas koiralenkillä naapurin kanssa ja leikkimässä niiden pihalla jälkikäteen. Julle kun ei tullut kotiin vaan lähti pohjanmaalle, eikä se muutenkaan lähde meijän kaa lenkeille vaikka kotona oiskin koska "mihin siellä kahta tarvii...". Pientä turhautumista havaittavissa? :D
Anyway, oli kiva höpötellä koko matka ja koirat sai juosta pätkän vapaanakin :)

Tänään aamulla odotti sitten ei niin mieluisa ylläri. Sirulla oli ilmeisesti maha mennyt jostain sekaisin, se oli eilen kotiintullessa myös oksentanu (tää taitaa olla toinen kerta kun sen maha on sekaisin koko vuotisen elämänsä aikana! *koputtaapuuta*), ja aamulla kun olin lähdössä töihin ja sammuttamassa valoja niin meijän karvamatolla oli epämiellyttävä löysä läjä. Mä mietinkin että mikä sitä vaivas kun se luimuili koko aamun ja katteli mua alta kulmien. Toista pientä hävetti, ja kun olin saanut nopeasti siivottua niin Sirtsu punki anteeksipyytävästi syliin. Voi toista, eihän siinä voi olla ollenkaan vihainen <3 Piti mennä rokotuksiinkin tänään mutta siirrettiin ensi viikolle niin saa pikkupossu parannella rauhassa. Koska kuvia en saanut ujutettua minnekään, niin ne tulkoon vaan yhtenä läjänä :)

toiset juoksut, nilkka nyrjähti ja mitä vielä...

MUOKS! VIDEO LISÄTTY!
Musta tuntuu että mun blogi on pelkkää pahoittelua siitä kuinka en ehdi päivittämään. Mutta omaksi iloksihan tätä kirjoitetaankin, ja toivotaan että joku muukin saa jotain irti, joten en ota stressiä. :)

Sirulla oli ja meni juoksut numero kaksi. Pikkuneiti (mikä oli niiiiiin mussukkaavässykkääsylikoiraa koko juoksujen ajan) joutui jättämään taasen agiharkkoja väliin, mikä harmitti mua kamalasti, koska musta meillä ei ihan järin hirveästi oo harkkoja ollut tässä viime aikoina.. Ensin oli heinäkuu lomaa harkoista ja sitä ennen meni melkein koko kesäkuu ilman harkkoja kun toiset lomaili eikä harkkoja pidetä jos vain kaks on osallistumassa. :/

Sit kun Sirun juoksut loppui ja oltais päästy harkkoihin, niin enkö minä mennyt liukastumaan meijän märällä terassilla kiilakorkojen kera ja nyrjäytin nilkkani oikeen kunnolla... No, anoppi olis kyllä juossut Sirtsun kanssa, mutta ohjaaja sai jonkun vatsataudin, joten siinä olikin sitten neljäs viikko putkeen ilman treenejä!
Tästä ilosta on kiva maksaa 14€/kk...

Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin harkkoihin, minä nilkkavammaisena kantelin esteitä, ja anoppi juoksutti Sirua. Ja ai että ne meni hyvin! Huomas kyllä että Sirulla oli ihan eri tahti päällä kun oli ohjaaja joka on useamman vuoden harrastanu ja tietää vähän enemmän mitä tehdä! Otin niiden menosta videotakin, mutta en tiiä yhtään miten saan puhelimesta sen laitettua tänne, pitää ruveta leikkimään puhelimen kanssa.
*MUOKS* VIDEO LISÄTTY
Siispä ohessa linkki Sirtsun treeneihin :)
http://www.youtube.com/watch?v=wC6wXiJerjA

Huomenna mennään Sirun kanssa rokotuksille, ja toivottavasti mun ilmoittautuminen koiratanssikurssille 20.10 meni läpi! Oon pitkän aikaa ettinyt P-Hämeen alueelta moista, ja yks kurssi multa menikin sivusuun, joten toivottavasti päästäis tänne. :) Ja just kun tätä kirjoitin niin sähköpostiin kilahti ilmoitus että tervetuloa, jeeeeeeeeeeeee!
Nyt pitäis vaan päättää että mennäkkö Freestyleen eli temppuja tekemään vaiko HTM:ään, ounou. Ehdotuksia, kumpaan te menisitte?

Me ollaan vihdoin kotiuduttu kunnolla, ja kämppä rupee näyttää jo kodilta. :) Sirukin on löytänyt vierashuoneessa olevan entisessä kämpässä olleen sohvan, jonka selkänojalla on kiva kököttää ja tuijottaa ikkunasta ulos ja tutkia mitä naapurit puuhaa. Tarkoituksena olis luopua niistä sohvista kun niillä ei oo mitään käyttöä ja tuoda huoneeseen vierassänky tilalle, mutta miten mä raaskin luopua siitä sohvasta kun se on ihan Sirun lemppari? Olkkaristakin se näkis kyllä ulos sohvan käsinojalla makaamalla, mutta sieltäpä ei nääkään koko katua, vaan parin naapurin puuhat vaan. Ehkä sit siihen ikkunan eteen pitäis tuoda joku tietokonepöytä missä Siru sais tarkkailla suurta Villähteen kylää sillä aikaa kun mama ja Julle on töissä? Isoja valintoja ;)

Siru sai lisäks naapurista uuden kaverin! Naapurissa on kultainennoutaja Cindy jonka kanssa käytiin viikonloppuna lenkillä, ja omistajakin oli tosi mukava. Ehkä me hyödytään tästä molemmat, koirat leikkii keskenään ja mä saan lähelle jonkun kaverin :)